IRC-Galleria

Kerronpa mun normimaanantaista. Ovikello soi kello 18:10 ja mietin et meenkö avaa vai en, kun en kuitenkaan tunne sitä kuka siellä on, kun kukaan ei oo tulostaan ilmottanu. Aina ennen kun olen avannu, ni siellä on ollu joku vajaa naapuri outone pyyntöineen tai jehovan todistajat. Katon siis eka ovisilmästä et kuka siellä on. No nään kaks pitkää (sangen hyvännäköistä ;D) virka-asuista poliisia ja tunnen kuinka kädet alkaa tärisee ja mietin kaikkea mahollista, et mitä helvettiä olen tehny ja kaikkee. Hyvä et en pyörtyny. Sit avaan oven ja ne kysyy jotain ihme heppua, et onko se tavattavissa. Helpotus oli suuri, mutta silti viel 20min myöhemmin mun sydän hakkaa hulluna.

Oli taas kokemus, prkl!

"""""Vuorinen
ystävä takaa vuosien
ennen meni tunteja jutellen
"oli kiva nähdä", nyt muuta sanoa osaa en"""""


Joku päivä taas uimaan <3

Hehee, kuulin just yks päivä, et yhen muijan äiti käy siivoomas sen kämpän säännöllisesti. Repesin. Tunsin taas hetken sairasta mielihyvää toisten tekemisistä :) Oon kipee. Selkeesti.

Niin "runollista" kun se onkin, niin yön pimeet tunnit saa ajatukset huutamaan päässä. Tai ehkä just niiden huutavien ajatusten takia ei saa unta per**le.

Joka tapauksessa sattuneesta syytä koulu on saanu mut tosi mietteliääks. Oon tosi onnellinen, et pääsin sisään ja kaikkee, mut jotenkin ilmeisesti johtuen suurista odotuksista, ni oon jotenkin vähän pettynyt. Aika suurilta osin itteeni. Odotin jotenkin, et saisin helposti paljon kavereita, joiden kanssa puuhata kaikkea ja pääsisin tutustuu uusiin ihmisiin, mut jotenkin koko juttu sit lässähti. En siis mitenkään halua vähätellä Idaa, Piiaa, Mariannea ja Jenniä (En todellakaan- heitä kaikkein vähiten), mut tuntuu et nyhvää semmosessa pienessä ryhmässä eikä pääse lainkaan kosketuksiin muihin ihmisiin.

Tykkäsin niin fuksiaisista, kun oltiin isolla porukalla liikkeellä ja pidettiin yhdessä hauskaa. Tiiän, et aikaa on 3,5 vuotta, mutta ei se kamalasti lohduta kun tilanne on jo nyt tämmönen. Saatan hyvinkin olla täysin yksin ajatukseni kanssa, mut ainakin ite haluisin et asiassa tapahtuis muutos. On niin kamalan vaikea kehittää ryhmähenkeäkään, jos ei tehä mitään ryhmänä tai ees vähän isommalla porukalla välillä. Tai sit oon vaan kiittämätön paska ja ansaitsen hukkua omaan suohoni. Tiedä häntä. Osaan mä onnellinen olla näinkin.

Pakko itekin pistää tää meitin hiano laulu tänne muiden ihasteltavaks

Merirosvo katsoi horisonttihin
oli kana valtava
oli kana valtava
Merirosvo katsoi horisonttihin
oli kana valtava
Hurraa me nuoret merirosvot
on meillä kana valtava
on meillä kana valtava
hurraa me nuoret merirosvot
on meillä kana valtava

Taitaa olla edessä uuden koneen osto. Vittu ku on hieno juttu. Rahaahan ei ikinä ole liian vähän selkeesti tai sitä sit vaan on liian paljon. Perkele. Mut ihana olla taas omassa pienessä majassani. Vielä kun sohva tulis <3

Pitäis muuttaa ja pakata tavaroita, mut nappaa kamalasti. Mahakin sattuu. Auts!

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen
seisoo erillään
ne kestää joka tuulen ja sään
kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen
seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

Tämä ruma lapsi pääs muuten kouluun

Kuoppios Sannan kämpil oon ja maistelen koffii :)