IRC-Galleria

Luen käänteismatriisin määritelmän. Todistan sen yksikäsitteisyyden näyttämällä että A^-1=B ja A^-1=C :stä seuraa B=C. Tiedän mitä tarkoittaa jos matriisi on säännöllinen tai singulaarinen. Kuuntelen Megadethin Peace sells:iä. Osoitan säännöt säännöllisten matriisien tuloille ja transpooseille, käytän tulon liitännäisyyttä. Lasken muutaman esimerkin ja johdan 2x2-matriisin yleisen käänteismatriisin kaavan. Opin että saattamalla (A,I) pelkistettyyn porrasmuotoon saan (I,A^-1):n. Todistan että tämä toimii. Todistan uudelleen ja kolmannella kerralla en joudu enää lunttaamaan lapuista. Otan lisää kahvia mutta se ei auta. Huomaan että käänteismatriisin laskeminen on hidasta puuhaa myös tietokoneilla. Pitäisikö kahvin muka auttaa? Tarkistan fysiikan matematiikan laskarit ja korjaan virheeni. Havaitsen että laskarit kannattaisi tehdä kotona eikä luennolla. Minulla on taas nälkä vaikka söin 3 tuntia sitten. Katson välissä telkkaria. Kokoan itseni ja lasken fymmin kertausmonisteen ensimmäiset tehtävät. D(x^x) vaatii asioiden kertausta. Lainaan Pekalta levyjä. Syön. Pekka lähtee Karille ja kuulen kassista kilinää. Toivottavasti pystyy vielä juoksemaan illalla. Haluaisin ohjelmoida mutta opiskelen vektoriavaruuksia. Todistan nollavektorin yksikäsitteisyyden.
Miksen sopinut tekemistä tälle viikonlopulle?

Tervetuloa opiskelemaan fysiikkaa.

Isä oli tankannut koneen viime kerran jälkeen. Painoin play-nappia, annoin ryyppyä, vedin moottorin käyntiin parilla vedolla, säädin volyymit kohdalleen ja leikki sai alkaa.
Koneen ääni söi harmittavasti matalia taajuuksia vantaalaisen death-thrash-bandin soitosta. Yksinkertaisia, mustavalkoisen naiiveja sanoja uskovaisista - ei välttämättä lyriikoita
minun makuun. Mutta instrumentit, tappavan terävää soittoa suoraan luihin ja ytimiin - juuri sopivan rankka musiikki rankalle työlle. Pääsin heti kunnolla vauhtiin.

Aloitin tuttuun tapaan länsipuolen sivupihalta, joka on helppo pätkä, ei esteitä, lukuunottamatta yhtä pientä pyykkitelinettä. Ruoho katkesi suhisten. Samalla rutiinilla vedin etupihan, Nowen oli esittänyt asiansa, joten pyöräytin soittimestani CMX:n soimaan. Ajaessani itäistä sivupihaa, joka oli marjapensaineen paljon länsisivupihaa haastavampi leikata, aloin jo suunnitella takapihan kuviota. Siihen CMX tarjosi juuri sopivaa mystiikkaa inspiraatioksi.

Keskellä takapihaa on pieni hopeakuusi ja sen lähellä ympyrän mallinen kukkapenkki, josta nousee korkea valopylväs. Päätin tehdä pyörrekuvion, hopeakuusi tulisi kurimuksen suuhun. Valopylvään ja kaikki muutkin objektit voisi pyöräyttää samaan spiraaliin. Takapihan laidoilla, tarpeeksi kaukana pyörteen keskuksesta, alkaisi ympyräkaari näyttää enemmänkin suoralta,
joten voisin yhdistää sen sivupihojen suorakulmaiseen leikkausjälkeen.

Päämäärätön yksittäisten ruohomättäiden silpominen ja voikukkien katkominen alkoi vaihtua tarkaksi suunnitteluksi ja saada suurempaa merkitystä.

Hei!

Olen Noora. Tykkään piirtää, rakastaa, taluttaa koiraa metsässä, halia ja istua hämyisissä paikoissa. Rakastan punaisia hiuksia, kukkakankaita, Jukkaa ja kesäsadet... Nyt se tullee, lopetan.

Näin viime yönä unta Chuck Schuldinerista, hän teki suuren vaikutuksen karismallaan. Kyseessä ei onneksi ollut seksuaalinen uni.

Festarikuume vähän iski, haluan nyt kovasti Qstockiin. Haluaisin myös että yliopisto alkaisi jo.

Opiskelu ei juurikaan "kuumottanut" armeijan viimeisellä puolivuotisella mutta nyt vire alkaa vihdoin löytyä. Luin & laskin tänään kartioleikkauksista, joiden yhtälössä on termi Bxy, B!=0. Tällainen käyrä ei voi olla muotoa ympyrä ja muoto saadaan selville kääntämällä koordinaatistoa - yhtälö saadaan kivempaan muotoon.

Itseopiskelussa on se huono puoli ettei oikein tiedä mistä tarttua, netistä löytyy niin paljon kaikkea kivaa ettei osaa päättää mihin syventyä. Koulu on hyvä kun se kertoo mitä tehdä.

Tästä pääsemmekin armeijaan josta en ole juurikaan kirjoitellut. Armeija oli turvallinen paikka, siellä oli hyvä olla. Siellä kukaan ei vaadi liikoja, täytät vain tehtäväsi ja se riittää. Lisäksi tehtävä on yleensä sellainen jonka voi toteuttaa, haastava se voi olla mutta aina mahdollinen. Jos et kykene täyttämään tehtävää, niin saat (yleensä) välittömän palautteen ja homma jatkuu. Armeijassa kukaan ei ota asioita henkilökohtaisesti, paitsi ehkä vertaiset.
Ihanteellinen paikka paeta pahaa maailmaa.

PMMP on aivan huippu. En voisi hehkuttaa tätä bändiä liikaa, ensi kosketuksen sain armeijassa kun kuunneltiin levyä Leskiäidin tyttäret. Pari viikkoa sitten ostin Kovemmat kädet -levyn, kovaa settiä, ehkä vähän piristävämpää kun olis niin ah.

Pakko vielä lainata: "Tässä ollaan, opettele mua, minä olen täydellinen ala rakastua!"

Kansojen väliset sodat sekä yksilöiden väliset riidat aiheutuvat ihmisten keskinäisistä kommunikaatio-ongelmista.

Tapasin kerran Itävallassa puolalaisen vanhuksen. Tai no se oli vaan syntyny Puolassa, Itävaltalainen siitä kuitenki myöhemmin tuli. Se oli syntyny joskus 1930-luvun lopulla ja 6-vuotiaana se joutu lähteen Tanskaan. Se kerto että ainoa asia jonka se muisti lapsuutensa Puolasta oli leikkipuisto, jossa se oli pienenä tavannu käydä.

1990-luvulla se matkusti ensimmäistä kertaa takas Puolaan ja kävi samalla siellä leikkipuistossa. Se sano että mitään se ei oo katunu niin paljo ku sitä että meni takas sinne puistoon.

Kävin tänään palauttamassa MAOLin koululle. Se oli ollut minulla koko lukioajan lainassa. Kolmen vuoden aikana sen sivut olivat värjäytyneet valkoisista harmaan mustiksi (paitsi kemian osasto). Musta väri tuli rikkonaisista kynsistäni, jotka ovat vieläkin veren ja mullan tahraamat.
Matka jatkuu tästedes ilman MAOLia.

Kävin kyselemässä matikan tuloksia, tavoitteenani oli 60p, joten opettajan antama 58p oli pieni pettymys. Tosin opettaja oli ottanut virheitä ihan kummallisista asioista, esimerkiksi toinen oli yhtälöryhmän ratkaisemisesta:

Piti osoittaa, että allaoleva yhtälöryhmä on epätosi kaikilla t:
1 = 2t +1
1 = 2
2 = 4t

(Tämä ei ole juuri se yhtälöryhmä, joka tehtävässä oli, mutta se on kuitenkin periaatteeltaan samanlainen.)
Katsoin, että 1 on erisuuri kuin 2 ja kirjoitin että täten kyseinen yhtälöryhmä ei ole tosi. Opettaja vähensi pisteen, koska en ratkaissut parametriä t. Se toinenkin piste lähti kai aika herkästi. Toivon että pisteet nousee lautakunnassa, ja sitä se opettajakin vähän veikkaili.

Sunnuntaina suuntaan Tampereelle, sillä maanantaina on Hallissa ilmavoimien teknillisen koulun valintakokeet. Jihuu!

Toinen jihuu siitä, että olin päässyt lentorukin psykologisista läpi: lisää testejä Meilahdessa huhtikuun lopulla.

Huomenna on äidin kielen ylioppilaskirjoituksen toinen koe, eli otsikkoaine. Tavoitteeni äidinkielestä on E, mutta parhaat otsikkoaineeni ovat olleet vain n. 85 pisteen arvoisia, mikä on M:n tasoa. Aineistoaineista olen sen sijaan aina pystynyt E:n pistemääriin. Aineistokirjoitus oli viikko sitten ja se meni ihan kohtuullisesti, ei kuitenkaan erityisen hyvin. En vielä tiedä opettajan antamaa pistemäärää, mutta olen erittäin varma että kyllä sillä ainakin M irtoaa.

Viimeviikkoinen normaalisuoritukseni aineistoaineessa tarkoittaa, että voin hyvillä mielin palauttaa otsikkokokeessa vaikka tyhjän paperin. Mutta kuka tyhjän haluaisi palauttaa? En minä. Siispä suunnitelmani on tehdä ns. taideaine!

Mitä se taideaine sitten tarkoittaa? No, tavallinen ylioppilasaine arvostellaan asteikolla L-E-M-C-B-A-I, mutta taideaineesta voi saada vain L:n tai I:n - taideaine on kaikki tai ei mitään. Se on riskisijoitus ilman kompromisseja. Jos haluaa varman M:n tai E:n, niin on parasta kirjoittaa vaikka maaseudun ja kaupungin eroista. Taideaine taas on tyly ja armoton graniittiveistos, joka on puristettu hiestä, verestä ja kyynelistä. Se on tekijänsä omakuva ja vain niin kiero kuin kirjoittajansa alitajunta.

Kuulostaa pahalta, ja sitä se onkin. Edessäni on suuri haaste, taideaineen tekeminen ei todellakaan tule olemaan helppoa, varsinkin kun olen viimeksi yläasteella kirjoittanut jotain täysin fiktiivistä. On enemmän kuin todennäköistä, etten saa mitään aikaiseksi. Kun kello näyttää kahtatoista ja kieltäydyn vieläkin itsepäisesti kirjoittamasta normaalia asiatekstiä, voi tulla pupu pöksyyn - varsinkin jos paperille ei ole vielä ilmestynyt sanan sanaa. Äidinkielen otsikkoaine ei olekaan minulle kypsyyskoe, vaan se mittaa rohkeuteni. Kestääkö kantti, kun kaikki tehtävänannot huutavat: "ota asiateksti - se tuttu ja turvallinen vaihtoehto!"

Huomenna se nähdään, pystyykö tavallinen ihminen paineen alla käyttämään mielikuvitustaan. Ilman paineita se ei minulta yleensä onnistu. Toisaalta, ei minulla todellisia paineita ole, sillä äidinkielen arvosana on minulle täysin yhdentekevää.

Maidenin liput tuli tänään myyntiin ja hyvin kävi, taas kerran.

Sunnuntai-iltana kymmenen maissa kaveri soittaa, että "ootko menossa jonottaan?" "No hommaa mullekki lippu." Selvä, säästöpossua vaan auki... Puolen tunnin päästä soittaa toinen kaveri ja kysyy samaa asiaa :D Isältä piti lainata 40 euroa että sain tuon 212e kasaan. Tarkoituksena siis hankkia kavereille 2 ja itselle 2 lippua.

Noh, tuttuun tapaan lähtiin puoli kahdeksaksi jonottaan. Tällä kertaa Stockmannin kahvila oli auennut jo seitsemältä eli sai odotella sisällä. Näytti aluksi vähän pahalta, sillä siellä oli jotain yli 20 tyyppiä ennen mua. Mitään varsinaista jonoa siellä ei ollut: porukka vaan istu omissa pöydissään, edes mitään vuoronumeroja ei oltu jaettu. Luulis Stockmannin lippupalvelun vähitellen oppivan, että niitä vuoronumeroita vois jakaa jo etukäteen niille sankareille, jotka on tullu joskus kuuden maissa tai aiemmin jonottaan.

Yhdeksältä alkoi tuttu ryntäys portaita pitkin yläkertaan ja mulla kävi hyvä tuuri tässä ryntäyksessä. Pääsin parantamaan sijoitustani melkoisesti ja sainkin sitten vuoronumeron 12. Tässä brutaalissa taistelussa moni aamuvarhaisella jonottamaan saapunut saattoi menestyä huonommin kuin vaikkapa viittä vaille yhdeksän tullut - jos vuoronumeroita jaettaisiin aiemmin, ei tätä ongelmaa olisi.

Tilasin ensin omat kenttälippuni ja sitten kavereille liput, kello oli 9:08 ja kavereille ei löytynyt enää kentältä tilaa - saivat sitten vierekkäiset alakatsomopaikat. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Toivottavasti saan vielä armeijasta lomaa, jos siellä olen keikkojen aikaan.

Joku kusipää koitti kaupitella omaa vuoronumeroaan (6), onneksi kukaan ei siitä suostunut maksamaan ja tyyppi joutui sen antamaan ilmaiseksi jollekin. Kaikkea ihmiset tekevätkin saadakseen rahaa.

Fysiikkakilpailun jälkeen en ole juurikaan jaksanut opiskella fysiikkaa, motivaatio laski aika lailla. Matematiikka sen sijaan on edelleen kiinnostanut. Mutta! Tänään löysin koneelta jotain fysiikan juttuja, mitä olin viime kesänä kirjoitellut. Ihan mielenkiintosia tekstejä. Tuo löytö innoitti lukeen tuota yhtä fysiikan kirjaa, joka on ollu jäissä aika kauan. Fysiikka alkaa taas tuntuun mielenkiintoselta, jes! Tietenki yo-kokeita varten ois hyvä laskea noita vanhoja tehtäviä, mutta jotain rajaa sentään... :)

Yo-tehtävät on mun mielestä ihan äärettömän tylsiä. Joka vuosi kysytään samoja asioita miljoonanteen kertaan. Tosin nyt ainereaalin myötä tulee kaks jokeria, joista toinen ei ole esseetyyppinen - ainakin meillä oli prelissä semmonen mukava tehtävä. Me likes!

Huomenna pitää mennä jonottaan keikkalippuja, joten aattelin käydä koululla syömässä. Myös tiistaina ja keskiviikkona pitää käydä koululla (silloin mulla on sinne ihan oikeasti asiaakin, nimittäin matikkatuutorointia*) joten saa taas ilmaista ruokaa.

Viime viikon torstai oli hyvin mukava päivä.

--
*Jonne tuskin kukaan tulee :)