Löysin vähän aikaa sitten elämäni ensimmäisen kuolleen ihmisen. Olen nähnyt kuolleen joskus pienenä tajuamatta, miten iso menetys jokainen kuolema on jollekin. Tämä oli ihan uusi kokemus!
Pakko oli alkaa kirjoittamaan, kun ei tässä oikein tiedä mitä ajatella. Kuolema oli rauhallinen. En ole lähiomainen enkä muutenkaan kuulu "vainajan" lähipiiriin, mutta pahalta se tuntui. Nyt on kaikenlisäksi yö, jolloin mä tietysti vilkkaan mielikuvituksen omaavana kuvittelen kaikkea jännää. Tämä kuuluu mun työhön ja tuun varmasti kohtaamaan vastaavanlaisia tilanteita uudestaankin. Tää eka kerta vaan hämmensi mut ihan tosissaan. Onneks mä en joutunu olemaan tilanteessa ihan yksin.
Kuitenkin kaikesta huolimatta erinomaista uuden vuoden aattoa kaikille, jotka tänkin pienen höpinän jaksoi lukee. Voi johtua kellon ajasta, ettei saa mitään viisasta aikaiseksi ja pakko tässä olikin pitää pieni tauko :)
kaksi tuntia ja mäkin pääsen nukkumaan omaan sänkyyn sen kaikkein rakkaimman viereen :P
...huokaus...