"Ei pehmeäksi pöyhitä pelimannin pielusta eikä patja ole untuvaa,
kaipaa jostain syvältä sielusta kolkkaa kodilta tuntuvaa.
Sillä kansan kourassa hajallaan aina on nämä laulajan lantit,
jää pelimannin perinnöksi ajallaan velat, vekselit, vipit ja pantit.
On haaveensa suurin jos elämään edes yksi jäis lauluistansa
ja hänen täältä jo mentyään sitä vielä laulaisi kansa"