IRC-Galleria

Learning to fly - Stratovarius

Life will go on
Soon it is gone
It's bigger that we can conceive
Wink of an eye
A thousand years
Into eternity we shed our tears

I'm changing,
Rearranging my destiny

Learning to fly
Touching sky on my way
Learning to fly
High above the sorrows
To a new day I fly

Not where you stand
Nor where you are
It matters only where you look
To take the good
With (all that's) bad
It is the only way to go

The minutes
The hours
The years
Run fast

Learning to fly
Touching sky on my way
Learning to fly
High above the sorrows
To a new day I fly

Learning to fly
Touching sky on my way
Learning to fly
High above the sorrows I fly

Learning to fly
Touching sky on my way
Learning to fly
High above the sorrows
To a new day I fly


Juoksin junaan mehumuki kädessä - juu mä tiiän, että kaikki ketä tätä lukee ja ei oo kuullu vielä tarinaa on ihan wtf *hihittelee*. No siis heräsin nuhassa - nenä ihan tukossa ja kurkku kipeä. Normaalit aamutoimet ja alakertaan keittämään vettä, että saan mustaherukkamehua. Tajusin sitten, että mullahan tulee kiire. Hörpin sitä mehua siinä kiireessä ja keksin, että otan sen mukaan. Puoljuoksua sitten asemalle se muki kädessä ja käsi suorana, ettei vaan loisku mun takille. Ihan mielenkiintosta. Sain ihmetteleviä katseita asemalla ja hieman junassaki.

Eka tunti oli sitten enkkua - mitähän me tehtiin.... Hihii... Ei sillä niin väliä. Jotain ihme tehtäviä varmaan. Toka tunti sitten oli mantsaa - en tehny mitään. Oikeesti mun pitää ottaa itteäni niskasta kiinni. En kyllä saa päähäni mitä sitten tein, mutta en sitä työtä ainakaan pätkääkään. Taisin lukea ficcejä loftiksessa - hei! sitähän mä just tein! No joo... Kolmas tunti oli matikkaa - ääk! Noh olipahan Tastulan vika tunti - enää koe. Vika ruotsin tunti - eiiihhhh! Saana ainaki suri tota faktaa... Käytiin oikeastaan vaan kielioppia läpi. Hiekkaharjuun ja junalla Keravalle. Leolle hali - kauppaan ja meille.

Nuha oikeasti tänään vaan paheni - onneks ei sentääs kurkku enää kipeä. Nenä vaan leikkii Niagaraa ja Hooverin patoa... Sain kuulla tänään, että vertauskuvani on hauskoja - outoja ihmisiä. Yskin vielä keuhkoni pihalle.

Oli aivan ihana puhua Leon kanssa asioista. Sen kyllä piti lähteä lopulta - olis voinu sen kanssa pidempäänki puhua. Se oikeesti tuntuu tajuavan mua. Se on ihana *hali*.

Tätä lukee Karo ja Leo :D. Haluaako kukaan muu ilmoittautua?

Lainasin Leolle rakkauslevykokoelmani xD.