Juu tänään taas ensimmäinen työpäivä pitkästä aikaa. Kuukauden kesäloma oli ja meni, ahdistus taas töitä kohtaan alko jo viime viikon maanantaina. Noh, eipä tämä sitten ainakaan vielä niin kauheeta ole ollut.
On vaan hiukan väsynyt kaikkeen. Välillä tuntuu että olisi helpompi luovuttaa.
Sara on kasvanut kovasti, ihana kun tyttö osaa jo nauraa isälleen, tosin ääntä ei vielä oikein tule :)
Ei oikein voi edes kuvitella ettei sais vierestä seurata kun Sara kasvaa ja oppii uusia asioita.
Joskus elämässä täytyy tehdä huonojakin päätöksiä, että oppii arvostamaan sitten niitä hyviä.
Vaikka elämä potkii päähän, pitäs vaan jaksaa potkia takas ja oppia antamaan jossain periksi mille ei pärjää.