Eilisen jälkeen mikro joutui tosiaan ulkoruokintaan melko pahan hajun vuoksi. Tänään hellyin ja annoin sille uuden mahdollisuuden, kun se hetken nikottelun jälkeen alkoi illalla jopa toimia ja olihan se jo värjötellyt ulkona pakkasessa melkein vuorokauden. Haju ei kuitenkaan tuulettamisella juuri kummemmaksi muuttunut ja tulin siihen tulokseen, että laitos on pakko purkaa. Vielä en sitä kuitenkaan pois raaski heittää, vaikka sillä ikää taitaa olla aikalailla saman verran kuin minullakin.
Eipä sitten muuta kuin tuumasta toimeen ja ruuveja auki. Otin laitteesta irti ulkokuoren ja kaikki helposti irtoavat luukut, tuuletinmoottorin ja säteilylähteen yms. Totesin, että eipä se purkaminen olisi hukkaan aiemminkaan mennyt; Sisältä löytyi sen verran höyrystynyttä evästä, että ilman tappavaa mikroaaltosäteilyä tuonne kehittyisi tieteelle tuntemattomia elämän muotoja varmasti alle kuukaudessa.
Noh, joka tapauksessa vesipesun kestävät pienet osat pesin tiskialtaassa ja loput pesuaineella ja rätillä. Viimein, kun sain härvelin takaisin nippuun, totesin, että haju ei tainnut muuttua miksikään, vaikka pitkälti yli kaksi tuntia sen kanssa touhusinkin. Laatikko haisee edelleenkin sen verran karmealle, että nälkä lähtee jo ennen kuin ruoka on edes ehtinyt lämmetä. Sentään sen lähellä voi nyt jo olla, mikäli se on sammuksissa...
Valitettavasti täytyy nyt tosissaan miettiä, pitääkö minun lähettää tuo kuitenkin mikrojen taivaaseen. Ehkäpä se jo ansaitsee päästä paikkaan, jossa ruoka on helposti lämpeävää ja sähköstä ei tarvitse maksaa. Toisaalta meillä on monta hyvää maksalaatikkoa takana ja lämmitystehossa ei ole moitittavaa edelleenkään. Jospa se on vain sama niin sähkölaitteilla kuin ihmisilläkin, että vanhemmiten sitä alkaa haista ja se vain täytyy hyväksyä...