IRC-Galleria

Otsikkoon ei voi muutaku samaistuu tässä vaiheessa.

En ala angstaamaa, että vittu miun elämä on paskaa ja yhyy yhyy, ku tiiän, että jollai muulla menee huonommi.
Sanon vaan, että oon niin hajalla taas, etten enää tiiä mitä uskoo, minne kattoo, kuka oon ja mitä varte täällä palloilen ?
Oikeestaa, sana "hajalla", ei ees riitä kuvailemaa tätä. Oon niin pieniks sirpaleiks rikottu, että en saa itteeni enää kasaa, vaikka mitä tekisin. Tuntuu vaa, että kaikki olis viety alta sillei yhessä silmänräpäyksessä.

Eikä mitää auta se, että miun tunteet vittuilee miulle taas niin pahemman kerran. Eikä se, että tänään vietettiin hautajaisia..

Ehkä joku päivä kirjotan sen miun elämänkerran, että oikeesti tajuutte, kui pahalta miusta tuntuu joka päivä herätä uutee aamuu, vaikka se ois kuinka ihana. Että oikeesti niiku ymmärrätte, kui ajattelen päivä päivält enemmä kuolemaa ja miks itken joka ilta itteni unee. Eikä sekää ees riittäis, vaikka ymmärtäisitte, koska ette silti tietäis.. Silti,
Ehkä joku päivä..