Ei mikään mallilapsi.
Ei tehnyt niin kuin sanottiin,
vaan kulki oman tiensä
ja sitä kieroon katsottiin,
kun muut jää maahan kiinni,
hän pilviä saalistaa.
Joi elämän maljan pohjaan,
antoi tunteiden kuljettaa.
Näki värejä siellä,
missä muut vain harmaata.
Poimi kukkia sieltä,
missä oli vain kovaa maata.
Ei katsonut taakseen,
aina eteenpäin
Niin paljon ikävää
nyt tunnen sisälläin
Niin monta kertaa maahan lyötiin,
ylös jaksoi nousta toki,
antoi kasvot sanalle sitkeys,
vaikka kovia niin koki.
Vilkaise taivaalle,
hän siellä vilkuttaa.
Siunaa meitä kovanonnen lapsia,
joita tuuli kuljettaa.