Heräsin, kömmin sängystä laittamaan cd-soitttimen päälle ja kuuntelin melkein puolituntia mieli levyäni. Nousin sängystä ja löntystin alakertaan, kotona ei ollut enään ketään kun kaikilla oli menoa heti aamusta.
Istuin koneella, pian jumituin yhdelle sivulle, jumituin totalisesti ja tuijotin vain sitä sivua.
Tuijotin sitä ainakin viisitoista minuuttia ja taistelin sisäisten äänieni kanssa.
Pian huomaan paitani olevan märkä. Vuolas virta valuu yhä kasvojani pitkin pudoten yhä nytkin, osa paidalleni ja osa näppäimistölle, osa syliin ja osa lattialle.
Surua ei muuten huomannut, kasvoni olivat yhä samalla perusilmeellä, vain kyyneleet kertoivat todellisesta sisäisestä tunteestani sillä hetkellä.
Näinkin voi aamulla käydä vaikka se voisi alkaa hyvin se voi myös muuttua totaalisesti heti seuraavasssa hetkessä.