Mietin rakkautta, iso käsite ja vielä isompi merkitys.
Joskus tuntuu, kuin kukaan ei rakastaisi sinua, olet yksin ilman ketään.
Aivan yksin, ainakin minusta tuntuu välillä.
Jos itse haluaa rakastua, täytyy toisaalta olla hullu.
Rakastuttuasi, et voi päästää irti, vielä jonain päivänä rakkauden kohde kuitenki katoaa, jos se on elollinen se kuolee, jos ei niin sinä kuitenkin itse kuolet ja kohteesi jää.
Mietin monesti kannattaako rakastua, useita kertoja päivässä jopa.
Rakkaus on ikään kuin kaksipuolinen magneetti joka kääntyy välillä.
Välilä se vetää sinua puoleensa kuin hullu ja välillä hylkii niin että tuntuu kuin se ei edes haluaisi sinua... Mietin vain että olen menettänyt itseni ainakin yhdelle rakkaudelle.
Fantom, sinä valoni pimeän tunnelin päässä. Jää, äläkä koskaan lähde pois en pärjää ilman sinua, jos et jää iäksi niin ole kiltti ja edes hetkeksi, vielä kun pystyt siihen<3333
Tätä kirjoittaessani tunsin sydämessäni outoa väreilyä ja tunteen paloa, se oli rakkautta.