Jos elämä on kerta elämistä varten.
Niin miksi on tarkoitus kärsiä?
Haluaisin elää elämääni ilman kärsimystä.
Ikävöiden pystyyn silti toivomaan parempaa tulevaa.
Ainakin vielä.
Tuntuu etten jaksa enää kauaa, sillä olen minäkin vain ihminen.
Vain ihminen, miksei sitä voi käsittää!
Miksi.
Nyt istuu tyttö jälleen yksin.
Ihmisten ympäröimänä oli hän tuolloin.
Yksikään heistä ei ollut hänestä kiinnostunut.
Siltikin siellä oli parempi.
Tahtoisi hän vain rakastavan ja huolehtivaisen perheen, jossa elää.
Hän niin ikävöi.
Sitä hyvää aikaa silloin joskus, joka yhtäkkiä katosi.
Miksi sen piti kadota?
Olisiko ollut unta sekin.
Ehkä ken tietää.
Hän toivoo tarkoituksensa selviävän vielä jonain päivänä.