IRC-Galleria

Ikävä.
Se on aika monelta tuntuva tunne - eri mielentiloissa vielä erilaisempi. Minulla on ikävä montaa ihmistä. Rakastamaani. Erästä ystävääni, joka on tänä syksynä poistunut keskuudestamme, ja sain tietää sen vasta kuukausien jälkeen. Epätietoisuus rasittaa. Mutta ikävä sattuu todella. Kun tiedän, etten voi enää sanoa hänelle kaikkea sitä, minkä voin vain toivoa olevani sanonut joskus, kun hän vielä oli olemassa, elämässä.

Joskus ikävä on hassukin tunne. Se saattaa kihelmöidä iholla ilman mitään erityistä syytä. Sitten vain huomaa, että se voikin olla toisen ihmisen kosketuksen kaipuuta. Tai ikävä voi ilmetä kylmyyden tunteena. Tai yksinäisyyden. Tai sitten minua saattaa itkettää ihan hirmuisesti. Niin, tai sitten saatan hakeutua enemmän muiden ihmisten seuraan, puhua puhelimessa tuntikausia, kuunnella ikäväntunteeseen sopivaa musiikkia.

Se on monituista tämä ihmisen pienisuuri tunne-elämä. Ainakin minulla, jolla on tunteet, suuretkin sellaiset olemassa.

Miksi ihmiset katoavat, lähtevät elämästämme? Jotkut jättämättä edes jäähyväisiä. Kaikki eivät edes kerro, miksi jättävät meidät, elämän, kaiken. Voi, miten kaipaankaan vanhaa ystävääni... Jotkut ystävän, läheisen (...) menettäneet voivat kuvitella tunteeni. Lääkärini sanoi, että siitä pääsee yli 3 kuukaudessa. Ajatus siitä tuntuu mahdottomalta. Ei ikävästä voi päästä eroon noin vain.

No, tämä on vähän vatvomisen vatvomista, muttah... Elämä jatkuu, ystävät hyvät, kaikesta huolimatta.