IRC-Galleria

Haaste

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. Käyn tarkistamassa internetistä galleriasta ja sähköpostistani lähes miljoona kertaa päivässä (jopa useita kertoja tunnissa), olenko saanut uusia kommentteja/viestejä, vaikka tiedän varsin hyvin, että saan niitä aivan aniharvoin. Pakkomielle.

2. Pakonomainen tarve käyttää lähes ainoastaan varis-sukkia ja alushousuja. Tosin vain silloin, kun ne ovat puhtaita :)

3. Myhisen itsekseni, seurassa ja puhuessani puhelimessa.

4. Minulla on tarve niistää aina kuuluvasti niin, että siitä kuuluu lähes samantapainen ääni kuin elefantilta.

5. Varmistan asioita moneen kertaan, ennen kuin suostun uskomaan, että ne ovat niin kuin toinen on sanonut. Saatan kysyä niitä uudelleen toisena päivänä taas, vaikka muistan edelliset vastaukset.

Vahinko edelleen kiertämään tällä tavoin:

Kuollut_sielu
Iitu^^
^dirlandaa^
MaDuiN
Mandariinihuora

Uusi vuosi.

Uuden vuoden yö ei ollut niinkään ihana.

Tämä olkoon minun ja rakkaani vuosi - kokonaan.
Viime vuosi oli vain osaksi.

Viime vuodessa on paljon, mitä tahtoisin muuttaa, mutta en voi.
Tämä olkoon parempi - toivottavasti.

Hyvää vuotta 2006 kaikille rakkaille, tärkeille, tutuille ja tuntemattomille!
Olkaa iloisia ja nauttikaa elämästä.
Aurinko paistaa joskus risukasaankin.

Ikävä.
Se on aika monelta tuntuva tunne - eri mielentiloissa vielä erilaisempi. Minulla on ikävä montaa ihmistä. Rakastamaani. Erästä ystävääni, joka on tänä syksynä poistunut keskuudestamme, ja sain tietää sen vasta kuukausien jälkeen. Epätietoisuus rasittaa. Mutta ikävä sattuu todella. Kun tiedän, etten voi enää sanoa hänelle kaikkea sitä, minkä voin vain toivoa olevani sanonut joskus, kun hän vielä oli olemassa, elämässä.

Joskus ikävä on hassukin tunne. Se saattaa kihelmöidä iholla ilman mitään erityistä syytä. Sitten vain huomaa, että se voikin olla toisen ihmisen kosketuksen kaipuuta. Tai ikävä voi ilmetä kylmyyden tunteena. Tai yksinäisyyden. Tai sitten minua saattaa itkettää ihan hirmuisesti. Niin, tai sitten saatan hakeutua enemmän muiden ihmisten seuraan, puhua puhelimessa tuntikausia, kuunnella ikäväntunteeseen sopivaa musiikkia.

Se on monituista tämä ihmisen pienisuuri tunne-elämä. Ainakin minulla, jolla on tunteet, suuretkin sellaiset olemassa.

Miksi ihmiset katoavat, lähtevät elämästämme? Jotkut jättämättä edes jäähyväisiä. Kaikki eivät edes kerro, miksi jättävät meidät, elämän, kaiken. Voi, miten kaipaankaan vanhaa ystävääni... Jotkut ystävän, läheisen (...) menettäneet voivat kuvitella tunteeni. Lääkärini sanoi, että siitä pääsee yli 3 kuukaudessa. Ajatus siitä tuntuu mahdottomalta. Ei ikävästä voi päästä eroon noin vain.

No, tämä on vähän vatvomisen vatvomista, muttah... Elämä jatkuu, ystävät hyvät, kaikesta huolimatta.