Sillä hetkellä kun sinä kävelit aurinkoon
minä niin kovasti etsin pimeyttä
Sanoit, että kun
aurinko säteilee se
ei lopu koskaan
Minun selkärankani on rautakangesta
ja siksi minä olin liian jäykkä
teidän tahtoonne taipumaan
Yritin niin kovasti katsella sinua
Jotta sinäkin näkisit
ne palavat metsät ja
kuolevat puutarhat
Mutta kun sinä tutkit
minun katsettani
näit vain sen
kun minä lähden
enkä katso eteen enkä taakse.