Viime kerrasta onkin jo hieman aikaa. On ehtinyt tapahtua niin paljon, etta vois kirjottaa kirjan.
No yritetaan jotain muistaa ja kirjotella tanne. Eli viimeksi jaatiin Delhiin...
Kun olimme lahdossa Delhista kohti Agraa, missa Taj Mahal sijaitsee, naimme aikas oudon tapahtuman, kun aloimme seuraamaan katulasten toimintaa asemalla. He olivat keranneet ison kasan juomapulloja radan varteen. Todella likaisen nakoisesta letkusta alkoi pullojen taytto vedella. Pisteena iin paalle pojat sulattivat muovia nuotiossa, jotta pullon avaaminen tuntuisi uudelta. Aikas jarjestelmallista toimintaa. Ei ostettu kun tulivat myymaan meille...
Juna oli perinteisesti 3 tunnin matkalla 2 tuntia myohassa kun paasimme Agraan. Suoraan nukkuun, etta paastiin aikaisin aamulla Taj Mahaliin.
Vahan erilainen jouluaatto alkoi kaymalla Taj Mahalissa auringonnousun aikaan, koska sillon ruuhkattominta ja valo kuulemma taittui hienosti auringon noustessa. No olihan kieltamatta tama maailman ties monesko ihme ihan katsastamisen arvoinen.
Iltapaivalla lahdimme bussilla katsastamaan Fatehpur Sikrin linnoitusta. Bussi juuttui ruuhkaan, joten otimme ohjat omiin kasiin ja lahdimme kavelemaan arvioituun suuntaan. No mehan paadyttiin johonkin ihan muualle mihin piti. Iso maalaiskortteli, missa ei valkoihoinen varmaankaan ollut kaynyt. 15 vaahtosammuttimen kokoista lasta nauroi ja seurasi meita yli kilometrin matkan huutaen koko ajan Hello Ben, Hello Ben. Ehka niita hienoimpia hetkia talla reissulla. No tunnin harhailun jalkeen paastiin sinne minne pitikin.
Kun olimme odottamassa bussia takaisin Agraan, nahkatakkeihin sonnustautunut nuorisojenggi lahestyi meita. Mietittiin hetki miten reagoida, mutta paatettiin sitten vaan tervehtia kasipaivaa. Selvisi, etta jenggi olikin porukka kauppatieteiden bba-opiskelijoita Intiasta, joten meilla riitti juttua todella paljon. Lahettiin sitten viettaan iltaa kyseisen porukan kanssa ja kaikki olivat haltioissaan Suomesta. Mietittiin business-suunnitelmia ja vaihdettiin yhteistietoja.
Seuraavana paivana aamulla Vilppu kavi nostamassa rahaa punainen paita paalla. No arvata saattaa, etta tottakai kadulla kuljeksiva lehma paasi yllattaan takaapain ja pokkaamaan Vilppua selkaan. Onnex ei sattunut pahemmin. Paivalla aloitimme 31 tunnin junamatka kohti aurinkoista Goaa. Matka sujui yllattavankin leppoisasti, kun yritti ajatella mahdollisimman positiivisella tavalla vaunussa olevia kerjalaisia, bongorumpujen soittajia ja tuijottavia intialaisia. Yx aija oli tehny himassaan ruokaa ja tarjos sita meille. No tottakai oli pakko maistaa ja kyllahan ruuasta tuli samanlainen olo kun muutamasta bissesta - mitahan siinakin oli?
Goaalla Naksu ja Debe olivat olleet jo muutaman yon. Ei tavotettu puhelimella. Tiedettiin vaan hotellin kadun nimi, mutta niin kuin yleensa asioilla on tapana ratketa, sattui kaverukset olemaan just silloin kadulla menossa kohti hotellia. Tasta alkoi loman chillein vaihe. Iso osa tapahtumista on kuulopuheisiin, valokuviin tai muihin lahteisiin perustuvaa. ;)
Viikon aikana tuli Calanguten alueella rellestettya beachilla, clubeilla, mikroautoilla, rantatuolissa, hotellilla, ravintoloissa, basaareilla ja vaikka missa. Matkabudjetti rajahti kasiin, vaikka taallakin kaikki oli kohtalaisen edullista. Elamani uskomattomin uus vuosi ja mahtava viikon rantaloma. Tietylla suodattimella voitte mahdollisesti myohemmin kysella, mita kaikkee tan viikon aikana tapahtu.
Eilen vaihdoimme kaksistaan Vilpun kanssa paikkaa etelampaan osaan Goaa. Tarkoitus oli hulinaviikon jalkeen tulla rauhoittumaan todella kauniiseen Palolemin kylaan. Asutus on bungaloveissa ihan rannan vieressa palmujen ymparoimana. Yolla kuulee vaan aaltojen aanen kun ne osuu rantaan. Taa olis sellanen paikka - tietko, minne vois oman tyttonsa joskus tuoda.
Huomenna on suunnitelmissa lahtea Bombay:hin, joka on kuuluisa intialaisista Bollywood-leffoista, kultaa ja kimalletta tihkuvista kaupunginosista, seka toisena aaripaana megalomaanisista slummeista.
Katsastetaan, milloin paasee seuraavan kerran koneen aareen. Viela on viikko lomaa jaljella! :D