Eilen (perjantaina) olin kantamassa rakasta, todella rakasta mummoani viimeiselle leposijalleen. Arkun kantaminen ei ollut helppoa, ei ainakaan henkisesti. Itkin, kerrankin... .
"Ei syki enää sydän lämpöinen, on poissa rakas, läheinen. Kuvasi kultaisen suljemme kätköihin sydämen. Lauri ja Kim."
Nyt alkaa olemaan henkisesti aika tyhjä olo, tänään pitää pystyä hyvästelemään toinen isovanhempani, isän äiti, rakas mammani ja saattaa hänetkin viimeiselle leposijalleen.
"Where'd you go? We miss you so.
Seems like it's been forever, that you've been gone.
Please, Come back home.
Lauri ja Kim."
Tämä on varmasti yksi elämäni vaikeimmista kuukausista;
10.8 Mummo kuoli.
13.8 Mamma kuoli.
14.8 Pikkuveljen kuolemasta 8 vuotta.
24.8 Mummon hautajaiset.
24.8 tuli 5 vuotta onneksi yhdessä asumista rakkaan kanssa <3.
25.8 Mamman hautajaiset.
Mitä vielä ?? Alan hajota...
Alan olemaan aika väsynyt tälle kuukaudelle... Please, come back home. <3.