Puhelin äänettömällä. Messengeri ja muut viestimet pois päältä.
Minä istun täällä muka-majakassa kaukana muista ja tuijottelen ikkunoista maailmaa. Tänään se on tyytyväistä eroa. Sormet hiilessä ja maalissa. Päätin täyttää muutaman tyhjän kanvaasin jollain. Ilman valtavia suorituspaineita, kuten yleensä... Kuvien tekemisen pitäisi olla puhtaasti nautinto.
Huomena täytyy taas totella aikaa ja mennä töihin, mutta tämä ilta/päivä on vielä vapautta.
(Mikä saa ihmisen kirjoittamaan julkista päiväkirjaa? Pieniä ajatuspalasia joita lähettää maailmalle?
Luultavasti se etten usko kenenkään näitä täältä lukevan...)
Kaikki te minut tuntevat, jotka tänne satuitte tänne eksymään,
Granny Weatherwaxiä lainatakseni:
I ATE´NT DEAD.
Liitymme ihmiskuntaan kiltisti taas huomeaamuna...