Hetkeksi kun vaan suljen silmäni, muistan jotain tärkeää, sen yhden ja ainoan. Pikku hiljaa, pienen pieni kaipuu lähestyy, kuin salaa vaanien. Silmän räpäyksessä pieni tippa valuu, pimeään ja syvään. Olen yksin, tuuli seuranain, kylmyys pitää hereillä, hiljaa horrokseen vaivuttaa. Hetken ajan vielä tajuan ikävän koon, ongelmani ja etuuteni, nyt kun voin, hiljaisuutta kuuntelen, silti jostain kuuluu kaipuun sydäntä riipivä huuto. Tiedän sun tulevan ja tuot lämmön mukanas, mutta siihen on matkaa, pidempi kuin ikuisuus.