rapakossa roiskuu ja räveltää.
hyppyjä, nousuja katon päällä kävelyä.
kättelyä suuntaan ja toiseen, morjesta vaan.
morjestan taas jos tavataan vallataan talo tallataan katol.
oletko koskenut koskaan mihinkään mikä kiiltää?
silmissä viiltää, iiriksen kilvissä kuvia näkymä piirtää. sana vain ja tilaan taxin.
karvan verran vähemmän jotain. puuttuu kaikki.
osta kaikki. näe kaikki. mutta mä en tiekkö tiskaa.
hypnoosihulluus virtaa valtavaan virtaan. käy lahopää lisää kun vielä riittää.
kirjaimellisesti kusessa ja unessa. nuku ja tukahdu.
hetkellisesti hereillä ja silti melkeinpä pää edellä.
kolmantena jalkana.
mulla ei ole laatikonviritintäkään. oma taajuus ja valtuus.
Istuin kalliolla yksinäni tällä kertaa. Suhteellisen huoleton nuorimies, ja tilaa riittää.
Ei ole ollut vain ajan, ajantajun tai sekoilun kysymys, milloin saapuisin polttamaan
tupakkaa tänne taas. Eihän tällaista "deja-vu"-ilmiötä ole ajatellut koskaan tapahtuvan näin. Taas lukiolla ja avartuva näky Saimaalle mitä kaunein, mutta ei ketään kenen kanssa jakaa se.
Muistan muutaman pinnauskertani, kun tiedostan terveydenhoitajan huoneen ikkunasta hohkavan himmeää valoa. Vähän vatsasekaisin-sanelua ja parhaimmassa tapauksessa kuumemittari
näytti lukuja. Loput päivän kulusta jokainen saa tiedostaa omien kokemuksien kautta, jos
tästä toiminnasta niitä löytyy. Loput kuvitelkaa.
Kävin muutaman kerran katsomassa auringonlaskun täällä pari vuotta takaperin, miettien sen hetkisiä ajatuksiani : musiikki, kaverit, perhe, koulu ja sen edistyminen,matkustelu, kukkaron pohja ja naiset. Missä vedetään seuraavat lestit, koska saadaan keikkaa ja blaadausta? Millon saan sulkea silmäni samalle tyynylle bellan kanssa, mis sä oot? Pitääks mun tarjoo sulle, vai ootko sä hakemassa mua sun pöytään? Tohon en tiedä vieläkään ratkaisua, koska en ole toiminnanmies. Kyllä mä toimin ja toimin, ja toimitan sut kymmenenteen ulottuvuuteen, jos ensin näkisin jotain mihin vastata. Jotkut meistä on luotu sokeiksi näissä asioissa, vaikka lasit sattusivatkin löytymään kaukovahvuuksilla.
Sama tilanne on siis toistumassa. Mielen valtaa kuivausrummun kiepunta. Ajatukset musiikista, perheestä, kavereista, koulusta ja sen edistymisestä,matkustelu, masa kukkarossa, naiset. Ja työ. Ilman rahaa on vain yksinkertaisesti köyhempää elää ja mikä vittumaisempaa, jotkut aktiviteetit ja toiminnat maksavat sitä rahaa. Rahaa, rahaa ja rahaa. En minä köyhä ole: puoli-opiskelija, työtön(tällä hetkellä), tukirahan ja viimeisten lomakorvausten varassa. Enkä valita asemastani kun tiedän suunnilleen, mitä olen tekemässä ja missä olen tekemässä seuraavat liikkeeni. Joskus hyvis ja joskus huonois. Joskus taas NIIN HYVIS!
Eivät nämä ole ainoat ajatukset, jotka minua mietityttävät. Asiat, jotka saavat minut sosialisoitumaan jokaisella tasolla, jätän teille vielä tietämättömille; Arkun suljen, sanaisen sillan soinnut tunnet jos tunne on molemminpuolinen.
Tämä olotila on vain välillä todella rajoittunut, rajoittunut ilma ja ilmapiiri. Täällä kalliolla koen vieläkin jotain kaunista, joka vapauttaa hetkeksi aikaa. Minun hetkeni, koitan venyttää. Samat mietteet kuin kappale vuosia takaperin. Elänkö vieläkin hetkessä, vai elääkö hetki minussa? Olenko hetken mielijohteen orja vai pidänkö itseäni vireessä jatkuvasti? Osaanko varmasti tällä kertaa aloittaa alusta, toimia nopeammin, vakavemmin ja kokeneemmin? Pidän näistä ajatuksista, koska en ole ennen ajatellut ihmisenä.
Pystyykö ihminen muuttamaan itsestään puolia, jotka tuntuvat kuristavan ja olevan synnynnäisiä? Lupaileeko jompikumpi sinussa enemmän, kuin mitä oikeasti toivot voivasi ajatella?
Toimitko varmasti? Käsi sydämellä, aina. En toivo voivani kulkea sieltä, missä aita on matalin ja ruoho ruskeampaa. Toivon voivani olla hyvä ihminen. Hyvä poika, hyvä veli, hyvä eno joskus? Rakkautta siskolle hämeeseen. Voinko olla joskus hyvä aviomies ja tai avioton mies mielentietylle? Missä tietty olet? Minkä oksan katkaisen tällä kertaa, että pääsen elämästä pilveen? Mä oon valmis kukkalähetiksi, ollut koko elämäni. En vain ole vakipestiä saanut vielä. Joskus vielä? Uskon.
Auringon vaikutus on ollut suuri minuun viimeaikoina. Älä mene vielä, vielä on kesää jäljellä. Vielä tulee kauniita päiviä. Tuo vain se oikea päivä näytille, niin minä kerron koko maailmalle,
mistä pienet pojat on tehty.