IRC-Galleria

Nimeni on Chris,
Olen kolme,
Silmäni ovat turvoksissa.
En näe.

Minun täytyy olla tyhmä,
Minun täytyy olla paha,
Mikä muukaan olisi voinut,
tehdä isän niin vihaiseksi?

Toivon että olisin ollut parempi,
Toivon etten olisi ollut ruma,
Sitten ehkä äitini,
Haluaisi vieläkin halata minua.

En voi tehdä väärin,
En pysty puhumaan ollenkaan,
Tai muuten olen lukittuna ylhäällä,
Koko päivän.

Kun olen hereillä,
Olen aivan yksin,
Talo on pimeä,
Väkeni ei ole kotona.

Kun äiti tulee kotiin,
Yritän olla mukava,
Niin ehkä minä saan vain,
Yhden selkäsaunan tänä iltana.

Kuulin auton,
Isä on palannut,
Charlien baarista.

Kuulen hänen kirouksen,
Nimeni on sanottu,
Painan itseni,
Seinää vasten.

Yritän piileksiä,
Hänen pahoilta silmiltään,
Olen niin peloissani nyt,
Alan itkeä.

Hän löytää minut itkemästä,
Kutsuu minua rumilla sanoilla,
Hän sanoo, että on minun vikani,
Että hän kärsii töissä.

Hän läimäyttää ja lyö minua,
Ja huutaa minulle enemmän,
Pääsen vihdoinkin vapaaksi,
Ja juoksen ovelle.

Hän on lukinnut sen jo,
Ja minä alan karjua,
Hän ottaa minut kiinni ja heittää minut,
Kovaa päin seinää.

Minä putoan lattialle,
Luuni melkein murtuneena,
Ja minun isäni jatkaa,
Enemmän huonoja sanoja.

'Olen pahoillani!', minä huudan,
Mutta se on nyt liian myöhäistä,
Hänen kasvonsa on kieroutunut,
Käsittämättömäksi.

Se kipu ja loukkaantuminen,
Uudelleen ja uudelleen,
Hyvä Jumala, armahda minua!
Lopeta se, kiltti!

Ja hän viimeinkin lopettaa,
Ja suuntaa ovelle,
Sillä välin kun makaan siellä liikkumattomana,
Loikoillen lattialla.

Nimeni on Chris,
Olen kolme vuotias,
Tänään isäni,
Murhasi minut.

Ja sinä voit auttaa,
Jos luet tätä,
ja et ohita.

Minä rukoilen sinun anteeksiantoaisi,
Sinun olisi pitänyt olla,
Yksi sydämetön henkilö,
Jos ei vaikuta sinuun,
Tämä runo.

Ja koska sinä OLET vaikuttunut,
Tee jotain sille!
Kaikki mitä pyydän sinua tekemään,
On siirtää tämä eteenpäin!

JOS SINÄ OLET LASTEN PAHOINPITELYÄ VASTAAN!
Lähetä tätä 'Isä ... se sattuu'

Jos et lähetä tätä kenellekkään kenet tiedät

Niin silloin oletettavasti et välitä lasten pahoinpitelystä.

Ensiksi minä luulin tätä vain ketjukirjeeksi
Ja en aikonut lähettää tätä eteenpäin,
Mutta nyt tajusin että tämä on tärkeä tilanne.

Ainakin viisi lasta jokainen päivä kaikkialta maailmasta kuolee lapsipahoinpitelyn takia.

Minkä ikäiseksi luulisit minua ulkonäköni perusteella? ja kun olet vastannut lisää tämä omaan päiväkirjaasi ja katso mitä muut sanoisivat sinusta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.

En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini
ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta
voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä
vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin
ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin
niin pieni
voisi saada minut
tuntemaan itseni niin
tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut
ylös
yöllä kymmenen minuutin
välein
tarkistaakseni, että
kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut
sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka
äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin
tuntea niin paljon...

Lapsi, jota ivataan, oppii pelkäämään.
Lapsi, jota arvostellaan, oppii tuomitsemaan.
Lapsi, jota petetään, oppii pettämään.
Lapsi, joka kohtaa vihamielisyyttä, oppii hyökkäämään.
Lapsi, joka saa hellyyttä, oppii rakastamaan.
Lapsi, jota rohkaistaan, oppii luottamaan itseensä.
Lapsi,joka saa tuntea totuuden, oppii ymmärtämään oikeutta.
Lapsi, jota kiitetään, oppii olemaan kiitollinen.
Lapsi, joka näkee annettavan omasta muille, oppii olemaan huomaavainen.
Lapsi, joka saa tietoa, oppii tuntemaan viisauden.
Lapsi, jota kohtaan tunnetaan kärsivällisyyttä, oppii olemaan pitkämielinen.
Lapsi, joka elää onnellisena, löytää rakkauden ja kauneuden.

Lapset kävelevät kerhotätien kanssa hiekkatien pientareella. Kaikki Pitelevät kiinni narusta, jonka molemmissa päissä on tuttu ja turvallinen kerhotäti. Heti kun auton ääni kuuluu, pienet menevät laitaan ja kerhotäti vahtii tarkoin lapsia.

On viimeisten kerhopäivien aika. On aika jäähyväisten. Kesälaitumet kutsuvat. Jo joutui armas aika - laulu aina yhtä todellinen. Aika kuluu nopeaa. Lapset kasvavat niin äkkiä. Pian pieni henkselihousupoika, jolla tahtoi aina polvet olla laastarien peitossa ja kolmirataspyörä ojan pohjassa, asteleekin nyt päästötodistus kädessään pitkin askelin ulos opinahjostaan. Tai tuo ruusukesämekkoinen pieni prinsessa ei millään enään suostu pukemaan pitkiin sääriinsä muutakuin merkkifarkut, jotka "ovat kaikilla muillakin"

On ihana kun lapset kasvavat. Mutta se koskee, kun kesälaitumelle lähdön aika koittaa. Sitä miettii miten maailma kohtelee häntä ja miten hän maailmaa. Löytääkö paikan elämässä ja elämä hänessä, että joka aamu olisi maailmallakin kiva nousta ylös, että elämä kantaisi häntä vaikeinakin hetkinä.

Enää äiti ei ole keittämässä kaakaota, eikä puhaltamassa polvesta pipiä pois. Onko sitä tarpeeksi monta kertaa puhaltanut, puhaltanut niin lujaa, että se varjelee lasta koko elämän ajan. Niin me äidit haluaisimme tehdä, varjella, suojella ja vielä kerran varjella, nostaa ja kantaa. Sitähän sitä on tehty ne ensimmäiset kuukaudet yötä päivää, nostettu ja kannettu ja ihailtu sitten sitä silmät loistaen, kun pienokainen ihan itse nousi pinnasängystä kurkistelemaan maailmaa. Ja voi silloin sitä lapsen silmien riemua, kun ihan itse pääsi ylös. Sitä samaa loistetta silmissä, sitä me vanhemmat toivomme lapsiemme kokevan aina uudelleen omassa elämässään.

Nuoret parveilevat koulujen kulmilla, baareissa, jäätelökioskeilla, festareilla, ja katsovat luottavaisin mielin eteenpäin. Joku saa ammattikoulun päättötodistuksen, toinen painaa ylioppilaslakin hiuksilleen. Jollain valmistuminen siirtyy.

Enään ei ole ympärillä turvallista narua, eikä äidin helliä käsiä. Meidän vanhempien on vain uskottava ja luotettava. Meidän on osattava luopua ja luottaa.

Toimittaja Anitta Kolehmainen
Uusi Torniolainen Kaupunkilehti

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.