unettomuus on iskeny tässä jo muutamana yönä... ei vaan pysty nukkuu ku menneisyys tulee ikävästi jostain syystä mielen... kaikki se mitä mulle säkylässä tehtiin neljän seinän sisällä jotenki " kummittelee" enkä tajua miksen pysty sitä unohtaa... viime yö meni taas siinä et istuin sängyn laidal ja katselin tähtiin ja toivoin et oispa vaan niin helppoa unohtaa kaikki menneet ja yrittää jaksaa jatkaa tätä tämänhetkistä tilannetta eteen päin ilman mitään vanhoja paskoja muistoja.
niinpä. mut ehkä se ei tuu ikinä toteutuu sekään toive ni mitä tässä sit turhaan toivoo enää yhtään mitään tältä elämältä...