IRC-Galleria

no mitä tässä nyt sit enempää tätä asiaa salailemaan... eli tosiaankin niinku jotkut jo tietää ja jotkut on sattunu huomaamaan jostain ni mä tosiaan olen raskaana... tällä hetkellä 7 viikko meneillään... tässä sitä nyt sit vaan täytyy muistaa ottaa rauhallisesti ni kaikki menee niinku pitää eikä tuu mitään takapakkia. ^^ vihdoin sitä tuntuu olevan onnellinen elämästään että on onnistunu jossain. löytäny maailman ihanimman jätkäkaverin joka on todella onnellinen mun kanssa eikä koko ajan oo haukkumassa selän takana tai valittamassa jostain. en tarkota sitä ettäkö olisin se täydellinen mutta eihän kukaan ole. ei sitä kuitenka tarvii silti haukkua selän takana vaan pitäis oppia puhumaan suoraan kaikesta ni suhde toimii. itellä vielä paljon opittavaa mutta eiköhän se tästä. toivon kuitenki että kaikki olis mun tukena nyt ku sitä todella alan tarvita eikä levittäis mitään fuckin paskaa musta kenellekkään... meinaan en mä sit sellasia "kavereita" kaipaa ollenka. mut tää oli tässä sit. pidän teidät ajantasalla tän asian suhteen ^^

Mä tahdon, mä tahdon, mä tahdon, sut mun petiin.
Mä tahdon, mä tahdon, mä tahdon, sut nyt heti.

* Sun vartalosi niin ihan mut kuumaksi saa.
* Mun vartaloni kosketustas janoaa.
.
* Mä haluun saada jos tahdot vain antaa.
* Valomerkin jälkeen kotiisi kanntaa.
* Mä haluun saada jos tahdot vain antaa.
* Kuuman kosketuksen kanssasi jaan.

Kosketa, hivele, lääpi mun märkää pintaa.
Hikoan, haluan, painaudun vasten rintaa.

* Sun vartalosi niin ihan mut kuumaksi saa.
* Mun vartaloni kosketustas janoaa.

* Mä haluun saada jos tahdot vain antaa.
* Valomerkin jälkeen kotiisi kanntaa.
* Mä haluun saada jos tahdot vain antaa.
* Kuuman kosketuksen kanssasi jaan.

Pointsit sulle, voit sanoo mulle.
Mitä pitää tehdä, minne pitää mennä.

Vain yhdellä ehdolla annan sun olla
Anna mulle kermavaahdolla !

* Sun vartalosi niin ihan mut kuumaksi saa
* Mun vartaloni kosketustas janoaa

* Mä haluun saada jos tahdot vain antaa
* Valomerkin jälkeen kotiisi kanntaa
* Mä haluun saada jos tahdot vain antaa
* Kuuman kosketuksen kanssasi jaan

__________________________________________________________________

nää sanat kyl pitää niin paikkansa et huhhuh... ei voi muuta sanoo... ne kertoo kaiken. ;)

elämä muuttu taas kertaheitolla... mä en viitti tässä kertoa nyt mitään sen enempää ku täällä käy ehkä muutama sellanen henkilö joiden en halua vielä saavan tietää asiasta yhtään mitään, ettei ala taas huhut liikkuu ja paskan kiertävän korvista seuraaviin... että niille jotka jo tietää mihin toi lause viittaa ni voin kyllä keskustella asiasta ja ne jotka ei tiedä ni ihan rohkeesti sit vaan kyselemään ni mä päätän sit että kerronko vai en... pystynkö luottaa vai en...
mutta kuitenki mitä pidemmittä puheitta ni tota jatketaan tästä... tulipa taas laitettua hiukan tätäki ajantasal pitkästä aikaa... =)

Laulan sulle tämän laulun pikkusisko
Ja mä toivon että sä kuulet sen
Olen ollut liian harvoin isoveli
Mut usko pois sua usein ajattelin

Mä uskon kyllä sen isoveli
Ja uskoisin vaikka oisit ihan hiljaa
Mun on hyvä olla kun olet vierelläni
Saanhan hetkeksi silmäni ummistaa

Älä pelkää pikkusisko taivas pitää sinun puolta
Vaikka joudut tänään yksin lähtemään
Mä en voi sun mukaan tulla ei ole lupaa siihen mulla
Mut älä pelkää älä pelkää pikkusisko

Pidä kädestäni kiinni isoveli
Niin mun turvallista nukahtaa
Jos en enää nouse sijaltani
Tulethan perillä vastaan

Laulan sulle tämän laulun pikkusisko
Ja mä toivon et tuska hetkeksi helpottaa
Sä olet mulle rakkain aina
Nuku hyvin pikkusisko hyvää matkaa

En mä pelkää isoveli taivas pitää musta huolta
En mä joudu yksin matkaa taittamaan
Vaikka en voi luokses jäädä taivas onhan määränpäänä
En mä pelkää en mä pelkää isoveli

___________________________________________________________________

jokseenki kauniit sanat... :'(

Tuuli ulisee hiljaa talon nurkalla, havisuttaa koivujen lehtiä pilvetöntä kesätaivasta vasten. Nurmikko on kostea paljaiden varpaiden alla astellessani lempipaikkaani talon sivuseinustalle. Suljen silmäni, puuseinä tuntuu karheana selkääni vasten. Jossain laulaa satakieli. Hiljaa lähden kävelemään purolle, heinikko on kasvanut kesän aikana polven kasvuisiksi. Purolla saan olla hiljaa, ei tarvitse kertoa mielipidettään, kukaan ei tule esittämään vaikeita kysymyksiä. Äkkiä havahdun, olen taas jo kotona. Olen oppinut mitä on hiljaisuus. Kuuntelen sitä silloin, kun yritän nukahtaa... Kuuntelen sitä silloin, kun en löydä lauseita sille, mitä haluaisin kertoa. Olen oppinut mitä on hiljaisuus: se on tyhjää tilaa vihan ja rakkauden välillä. Se on kaipausta ja odotusta tiivistettynä tyhjiöön.

nii i... mikäs tässä sit on ollessa... selkä vaivaa vaas niin v*tusti ettei pysty nukkuu... aamulla sit väkisin sängystä ylös ettei vaan tuu mitään sanomista mistään suunnasta...
Minkäs mä sille voin ettei oo rahaa et vois tutkii ton selän paremmin et mikä siinä sit oikeesti oikein on... Toivoo vaan koko ajan et helpottais edes hetkeks... mut ei voi mitää... saa nähä millane illasta tulee... onk taas yhtä tuskallista ku eilen illal... toivottavasti ei ainaka olis...

Sitä haluis kirjottaa vapaasti niin et kaikki tietäis mitä oikeesti ajattelee ja miettii.
Okei niin voisinki tehä, mut toisaalta en sit taas voi. Liian monta sellasta asiaa painaa mun mieltä mitkä ei joitain ihmisiä kiinnosta ja joita en sit taas toisaalta voi kuitenka puhua koska...
Nii... koska miks en voi?
Yritä sitäkin sit selittää jollekkin ketä ei kiinnosta. Ketään sellasta ei ole kuuntelemassa mua jota kiinnostais ja johon kuitenki samalla voisin täydellisesti luottaa ettei se heti mee ja puhu niitä eteen päin ja sit se eteenpäin ja eikös ne sit kantaudu mun korviin jostain. Siinä sitä sit taas oltais. Mut olis taas haukuttu pystyyn ja taas olis taas niin v***n hieno olo. Että siis se siitä.

Mulle on aina sanottu että vanhempia ihmisiä tarvii kunnioittaa. Miks?
Täs keskustas ollessani siin oli pari vanhempaa ihmistä (tarkotan nyt siis 70-80v) kaupan edessä ja kun menin siitä sitten kauppaan sisälle yhden ystävän kanssa ja siinä juteltiin niitä näitä ja tietty mein tapana on puhua vapaasti eli kirosanoja tuli taas jossain välissä ku haukuttiin yhtä ihmistä. No eikös nämä mammaraiset sit taas alkanu "kovaäänisesti" puhumaan musta tai meistä. Tarkoitus ei varmasti ollu et me kuultais tai sit tosiaan tarkoitus tosiaan oli että me kuullaan.
Tätä mä mietin eilen, että jos vanhemmat ihmiset haukkuu ja puhuu ikäviä asioita meistä niin miks meidän pitäis sillon oikeutetusti kunnioittaa heitä?

Mä ainakin päätin sen eilen että jos mä kuulen itestäni vielä jotain tollee sivukorvalla ni varmasti menen ihan pokkana kysymään tota asiaa heiltä.
Tuleepa sekin sitten sanottua suoraan ja kysyttyä ni kai he sitten osaa vastata ilman että menevät punaisiksi ja katuvat sanojaan.

No nii joo... kai tässä nyt sit taas oliki tarpeeks kirjotusta taas viime yön ajatuksista. Kommentoitaa oikeesti ni tiedän mitä ajattelette. =)

Joskus sitä alkaa miettiä omaa elämäntilannettaan oikein toden teolla.
Sitä huomaa että itseasiassa tällä hetkellä elää oikein mukavasti (no lukuunottamatta tietysti laskuja ym ym).
Kun "vertaa" itseään muihin joilla ei asiat olekkaan niin hyvin kuin itsellä sitä toivoo muille parempaa elämää. Surullinen elämäntilanne voi löytyä lähempää kuin itse huomaakaan.
Tänään eräs ystävä soitti minulle ja alkoi itkemään omaa tilannettaan. Hän lainasi rahaa minulta eilen ja toi sen tänään takaisin. Kertoi minulle että hän lähtee Turkuun vähäksi aikaa. Ei kestä olla enää tämänhetkisessä "kodissaan". No kaikkea en kuitenkaan tässä viitsi paljastaa mutta kuitenkin... Tuntuu surulliselta miettiä että hän joutuu pakenemaan lastensa kanssa miestään joka ei ole mitenkään ystävällinen häntä tai hänen lapsiaan kohtaan.
No tiedän kuitenkin että kyllä hän pärjää. Itse en voinut häntä sen enempää auttaa kuin etsiä netistä Turun suojakodin puhelin numeron ja antaa sen hänelle kun hän kysyi sitä.
Olen kuitenkin onnellinen että pystyin edes sen verran auttamaan. Minulle se on pieni apu, mutta tiedän että hänelle suuri ja hän on todella kiitollinen siitä. Lupasi ilmoitella minulle tilanteestaan! On se hienoa kun saa jonkun ihan pienelläkin avunannolla iloiseksi edes hetkeksi aikaa...

Pienen vinkin teille annan:
vaikka elämä tuntuu vaikealta, kannattaa miettiä erilaisia asioita moneen kertaan ja antaa pienikin mahdollinen apu läheiselle ystävälle, tuttavalle tai perheenjäsenelle, se tekee sinut ja jopa hänetkin iloiseksi ja auttaa jaksamaan elämää eteenpäin!!!

Äiti Elämä, en aina tiedä, mitä olen tai miksi elän. Mihin kuulun, minne päädyn?
Luulen kyllä tietäväni, mitä elämältä tahdon. Hetket yllättävät kuitenkin juuri silloin,
kun luulee tietävänsä.Hetket eivät tarraa meihin, me tarraamme niihin.
Ei se ole helppoa, kun pitäisi luopua, mutta ei luovuttaa.
Kun taivas mustuu ja tähdet lakkaavat tuikkimasta. Kun tuntuu, ettei mole mitään, ei ketään.
Isä Maa, en aina pysty ymmärtämään, miksi otat luoksesi juuri sen tärkeimpäni, lähimpäni ja juuri sen, jota tarvitsen. En aina pysty ymmärtämään, kuinka voit tarvita enemmän, kuinka voit rakastaa enemmän kuin minä. On niin vaikea löytää valoa surun keskeltä, on niin vaikea jatkaa eteenpäin.
Kun ystävää on kohdannut suru, tuntuu kuin ei olisi sanoja, kuin ei osaisi puhua. Voi vain toivoa, että ystävä tuntee sen, mikä jää sanomatta. Sen, että pitää kiinni ja välittää.
Isä Maa, kunpa voisit antaa minulle taidon tehdä oikein, tuntea hädän, auttaa!
Sisko Aurinko, en aina jaksa uskoa valoosi. En aina osaa erottaa oikeaa ja arvostaa kalleinta. Kun annat minun tuntea, että elän, en ehkä osaakkaan kiittää. Toivon, että en antaisi hetkien valua käsistäni, ihmisten hävitä elämästäni. Toivon, että oppisin iloitsemaan muiden puolesta ja kannustaa heitä kohti päämääriään.
Voi sisko Aurinko, opettaisitpä minua elämään kanssani rauhaa ja rakkautta tielle kylväen!
Veli Viisaus, voisitpa kertoa minulle vastaukset kaikkiin kysymyksiini. Ehkäpä haluat, että selvitän ne itse. Elämä opettaa, kantapään kautta, jollei muuten. Tahtoisin kuitenkin viisautta antaa aikaani oikeille asioille ja jakaa elämäni oikeiden ihmisten kanssa. Viisautta tehdä oikeita päätöksiä, viisautta luottaa ja uskoa oikeisiin asioihin.

nii i... ja kuumuus senku vaan lisääntyy... ootteko muuten kuullu Sun täytyy uskoo sun unelmiin- 2.Maanantai biisin...? Kannattaa kuunnella... se on aivan mahtava biisi... jäin siihen jumiin heti ku kuulin sen ensimmäisen kerran...
Se jotenki sopii mun tämän hetkiseen tilanteeseen ja jotenki se vaan on niin kohdalleen sopiva.

mut ei siitä sit taas sen enempää...
Menolistal olis Uudeskaupungis Merefestit nyt viikonloppuna mut ei siel ehi olee ko perjantain ja lauantain ku pikkusisko tulee kovaa peräs ja meinaa päästä ripille sunnuntaina... et lauantaina matka jatkuu sit jo taas yläneen suuntaan rippijuhlia viettään... sellasta se on... vast muistan ku ite pääsin ripille, mut ei voi mitää... vanhaks täs tulee väkisinki... vai mitä tuijaah...=)