Me ollaan Krunast.
Sielt on hyvä lähtee.
Jostain kaivan vanha photoalbumin mun käteen tänään.
Selasin sen läpi, jotenkin niin hämmentävää.
Yhes kuvas Pikku-Laura, Elisa ja Emppu.
Mietin miten kuvast kadonnut niin mont ystävää.
Ja Miiakin oli mua lyhyempi puol päät.
Ei aikuisen vastuut, ei yhtään huolt pääst.
Päiväys kesäkuus 96, oltiin pelkkii muksui.
Kuokittiin joka himabileis ilman kutsui.
Ei nykypäivän homoi, vaan söpöi jäitkii naapurista.
Mihin ne onkaan kadonnut stadista?
Snadista asti kaikki nää matsit piti lähiön tatsin,
ne teki vahvemmaksi.
Ne kasvatti ja nyt sun ees nainen on Krunan kasvatti, slash bisnesnainen.
Ja hoitamat moni bisnes viel,
paljon taakse jääny, mut enemmän edes viel.
Muistatko eilisen, yhdessä vartuttiin.
Ajat on muuttuneet. Nyt tiedän mist oon tulos.
Jos et tienny on Laura mun ystäväni kaks vuotiaast,
ollaan Krunast, ponnistettu samasta pihasta.
Volvklaanin tyttöi, kaks lyhintä kakaraa.
Vakikses talon takana, ei kasvaminen niin vakavaa.
Yhtä matkaa me puskettiin Stadiin junalla,
ja mä oon se joku juotti Lauran ekan kerran humalaan.
Tytön kaa kivitettiin skattalla laivoja.
Ja kaks tuntii myöhemmin kaikki laatattiin raivolla.
Vaikutus mitä on julkisuudella taikaa,
ku jätkä ei kertonu ennen edes kellon aika.
Kuokkavieraat, Veikon Koneen ikkunalta,
ja ystävii edelleen vaikka kaikki muu tippuis alta.
Yht matkaa edelleen vaik kaikki muttuu,
ja vaik vanhoi frendei jää ympäriltä puuttuu.
Mennyt ei saa pois, se teki meistä Naisii.
Ja oon sun messis minne ikin tie viekin.
Ja kato mitä nää vuodet on tehny meistä.
Ollaan saatu osamme jätkistä ja biifeistä.
Mut muistat sä ku oltii taas kuokkii niis bileissä
ja sen ku jossain ovel unohdit nimenn beiffeistä.
Ei tarvinnu mennä toiste, silti vipit Broadwaylle ku ikää seittemäntoist vee.
Ja tytöl Tiimarist rillit joil et nähny lukee.
Mua kutsuu vielki sisko nimel Tavastian tyttö.
Kaikkis tärkeis elämän vaiheis oot ollu messissä.
Niin viikonloppu sekoiluis, ku duunistressissä.
Räkikset kasvaa, mut pysyy silti räkiksinä.
Ja meidän ystävyyt ei voi viedä väkisinkää.
Meille lojalisuus on enemmän ku sana.
Siks leima to for life, meille se on elämäntapa.
Kato mun käteen homegirl ei sit saa poiskaan enää.