"Onko juoksevissa puroissa
Tosiaankin niin paljon kimaltavaa kultaa
Että sillä voisi ostaa itselleen polttavan tulen oikeudet merten sekä taivaan
Onko jalokiviä niin paljon
Että ne jokaisen kuninkaan rihkamaan riittää
Onko niitä niin paljon että ne voisivat pelastaa
Lopultakaan mitään"
"On niin yksinkertaista
Uskotella olevansa päivä joka ei milloinkaan laske
Olla kaukaisten hailakkain vuorten takaa nouseva säteinen paiste
On niin vaikeaa
Myöntää olevansa vain satunnainen kuiskaus
Olla päivänkajo joka aina likempänä kuin aamua
On hiipuvaa iltaa"
"Löytyykö Graalin maljan sijaan
Sittenkin enkelten puhelin valkoinen
Jolla taivaaseen soittaa vois ja anoa oikeuksia vuoksi surkeiden kohtaloiden
Kuuleeko jokin niin suuri
Muuta kuin ulvovaa galaksia sortuvaa
Kun niin valtava sormi viimein tuomiten osoittaa
Tarkoittaako se keitä
Vaiko kaikkea olevaa
Ymmärtääkö elämä meissä sittenkään itseään
Emmekö me laukausta pistoliin edessämme viimeinkään nää
Olemmeko vain eksyneet lampaat
Jotka niityllä paimenta etsien käyvät
Oliko Jeesus Kristus yksi heistä
Vaiko ainoastaan
Yksi meistä"
Lainaus: Kuusumun Profeetta