IRC-Galleria

Laiha koira kynsii
Jäistä palvilihaa
Se hankeen nukkuu ja ketjujansa vihaa
Tuiskun liina peittää
Liiterimme alleen
Mä halot hakkaan ja vien ne mun rakkaimmalle

Tulkoon vaan silmitön talvi
Hyytyköön maa
Rakkauden riepuun me
Kietoudutaan
Tulkoon vaan silmitön talvi
Järjetön sää
Meitä ei kylmetä
Routa ja jää

Sä neuloit mekon helmaan
Karkkipapereita
Ja illoin kuuluu sun huoneestas askeleita
Kynttilää mä poltan
Talven viimaa vastaan
Se sielun purkaa kuin äiti riisuisi lastaan

Tulkoon vaan silmitön talvi
Hyytyköön maa
Rakkauden riepuun me
Kietoudutaan
Tulkoon vaan silmitön talvi
Järjetön sää
Meitä ei kylmetä
Routa ja jää

Toisinaan kun valvon
Ja vahdin öistä pihaa
Mä niinkuin koira myös ihmisliekaa vihaan
Sä silloin viet mut kouluun
Ruusuviltin alle
Ja neuvot kuinka jää häviää suudelmalle

<3

(-oli vaan niin nätti-:)


Tuskin tunnen häntä ja kuitenkin
Tulin häntä tapaamaan
Hän on niin kovin kaunis vieläkin
Kun kääntyy minua katsomaan

Tämä yö on minulle viimeinen
Kuulen hänen sanovan
Olen sairas ja väsynyt ihminen
Ja siksi lähteä haluan

Sinä tiedät jo jotakin elämästä
Jotain tiedän minäkin
Kun vain uskallat lakata pelkäämästä
Paratiisin saat takaisin

Hän vielä jatkaa kyyneleet silmissään
Sanaa jokaista painottaen
Hän pitää kättäni tiukasti kädessään
Ja sanoo silmiin katsoen:

En kadu ketään niistä, joita syliini suljin
Heitä sentään rakastin
Itken kaikkia niitä
Joiden ohitse kuljin
Joita väistin ja pakenin

Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
Löysin lähelle itsekin
Mutta jos itseäni
Varjelin ja säästelin
Heti eksyin ja palelin

Hänen katseensa sammuu, hän huokaisee
Hänen otteensa raukeaa
Siinä samassa silmiä häikäisee
Ja huoneen ikkuna aukeaa

Kun jälleen katson häntä, hän muuttunut
Onkin linnuksi edessäin
Ja linnun siipeä puhtaan valkoista
Minä pidänkin kädessäin

Lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa
Minä paikalle yksin jään
Hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa
Huone humisee tyhjyyttään

Istun hiljaa vielä ja muistelen
Hänen viime sanojaan
Niitä puoliääneen toistelen
Kun hän on mennyt menojaan:

En kadu ketään niistä, joita syliini suljin
Heitä sentään rakastin
Itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin
Joita väistin ja pakenin

Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
Löysin lähelle itsekin
Mutta jos itseäni varjelin ja säästelin
Heti eksyin ja palelin

Jää katse kaukaisuuteen, odottaen kuolemaa
Vain tuska saattajana, tuonelaan ohjaamaan
Taipui tahto, taipui mieli, saapuessa kylmyyden
Jää peitti maat, valtakuntasi haudaten

Tuhat vuotta mielivaltaa, tuhat vuotta tuskaa
Tuotit maailman mieleisesi, rujon lapsen kaltaisen

Viima kuin ruoska, karun, kylmän pohjoisen
Pyyhkäisten ylitsenne, tuoden tuhon siemenen
Nyt todistajana vain silmät miehen viimeisen
Hukkuu lumeen kädenjälki, saavutukset ihmisen

Katso kuinka kaatuu valta, näe miten muuttuu maa
Sillä olet ainut joukostasi, viimeinen vihan sokaisema
Jäit ilman merkitystä, vaille mitään muistoa
Ilman osaa tulevasta, saavuttamatta loistoa

Näin sortuu merkit pyhät, painuu ihminen unholaan
Taistelutta laskee miekka, vaihtaa kruunu kantajaa.
Kerran olit voittamaton, pyhä lapsi ainutkertainen.

äiti; "oisko vähä kivaa muuttaa?"
mie; "joo! pistää koko elämä uuteen uskoon!"
äiti; "ai mun?"
mie; "no ei! ku mun!"
äiti; "eihä sulla oo koskaa mitään elämää ollukkaa"

BDD taisin hajota!