Syksy kylmä yksinäinen, tuulet ravistavat lehdet pois oransiset.
Raikas viima mun huolia huoltavat,kun kävely lenkkiä teen
pururadalla keltaisen.
Ne tulevat, kaappavat ja käteni kahleisiin telkivät.
lappiin he siinä menivät ja minut samassa veivät pois.
Matkalla sinut näin,seisot siinä ja silmiini katsoit, minä kävelin rivissä
kahleissa ja huusin sinun nimeäsi kylmä keskitalven keskellä.
Joku tuntematon pimeästä tuli ja otti sinun kädestä kiinni,
vei sinut pois silmistäni. Huusin nimeäsi uudestaan,
kunnes raippa minut hiljensi kokonaan.
Olin yksin,en arvellut tähän joutuvani. Tiesin, en koskaan sua nähdä vois,
vaikka kuinka yrittäny oisin.
Tähän kamalaan paikkaan, nyt muitten yksinäisten kanssa matkaa teen.
Mihin me oikeen ollaan menossa?