Elämäni sekunnit juossut on, menny sinne minne linnut
lentävät talveksi yli vuorten on.
Tahtonut sinne mennä en,pois sieltä koskaan päässyt,
vaan sinne murehtimaan jäänyt oon.
Sieltä vaikee on poistua takaisin,sinne missä turvassa oisin ja
sielä olis se joka minusta huolen pitäisi.
Se joku on,jonka nimi kanjoneissa kajahtaa ja
mun sydämein omistaa. sen puolikkaan täyttäisi,
niin olisin taas se kokonainen.
Se nainen joka tulee minusta huolehtimaan ja myöhemmin mun
haudalle kukkia kastelemaan, on se josta tulen aina kiinni pitämään ja
jokaisesta yhteisestä päivästä tulisin aina kiittämään.
Me oltais se vuosi sadan rakkaus tarina,josta kaikki tietäisivät ja
Pitäisivät sitä ehkä maailman onnellisimpana taivalluksena,
jossa olisivat vain minä ja sinä.
Me,jotka rakastettaisiin enemmän kuin mitään muuta.