Tämä tuttu tunne vuosien takaa, taas kerran yllättää.
Naisia kaikenlaisia ollut on,mutta rakastettavia ei ollut kuin yksi.
Nyt ihanan tunteen taas kohdata sain,en epäröinyt vaan suuhun tarttua sain
ja hymyn huulille sä sait mun. Jouduit kotiin palaamaan,en sua nähnyt enää.
Etäisyys sielussa tekee kipeää.
Kun huomasin tämän tuomion, että sulla uusi ois, sydän pärskähti sirpaleiksi
ja murheen kyyneleet silmistäni purskahti.
En tienyt mitä tekisin,menin pääni täyteen vetämään ja
toivoin että kaikki pahaa unta ois,enkä olisi murheen rikkoma
vaan miehistä onnellisin. Enkä Muuta elämässä olisi tarvinnut,
Vaan sinussa olisi ollut kaikki.
Nyt olen vain puolikas,kun elämän polku erotti meidät kaks.
En halua elää vanhaks,vaan pois täältä halajan.
Mun elämän liekin enään näen palavan.