Huomenta, toverit. Avaudunpas taas tässä vaikkei ketään kiinnosta. Siis, ajelin ensinnäki 30 kilsaa mopolla ja korttiahan ei todellakaan löydy. Kaunista. Sitten kahentoista aikoihin tuossa yöllä Rane tuli käymähän ja pompittiin trampåliinilla, tottahan toki. Sitte napattiin kolmisenkymmentä hyttystä ja ne sai kokea holokaustin. Yeah, we burned them alive.
Kahen maissa yöllä sitte lähettiin tuonne Pidisjärvelle vammailemaan ja kyllä, heitimme leipiä ja sen sellaista: Tunnin verran. Sitte yhessä välissä se homppo raivostu ja alko hakkaamaan mun olkapäätä. Rane siinä ehti miettiä että keskellä peltoa vois maa aueta ja tulla hissi ja pollariauto sieltä sisältä "huomaamattomasti" ja lyyä kasseille ja lähtiä munkille. Yeah, I had lots of laugh.
Sitte jo oltiinki kylällä ja käytiin siinä kolmen maissa kai hautausmaalla ehtimässä ihmisiä joitten nimi oli Frans ja Vilho. Fransseja oli varmaanki jopa enemmän ku Vilhoja, tirautin siis kyyneleen tai pari. Yeah, I felt like a criminal.
Sitte mentiinki tuonne yhelle kiikkutuolille istumaan puoleksi tunniksi, eli siis meikän mummun ja Jennin mummun kerrostalojen leikkiksellä. Kellohan oli siis puoli neljä. Siinä mietittiin kaikkia kuminauhajuttuja ja kivesten ahistuneita asentoja housujen sisällä. Laitamme väsymyksen piikkiin. Kuultiin huuhkajanki ääntä ja joku vammanen huuteli meille koko ajan. Kyseessä on siis lintu. Yeah, my stomach started to cry for food.
Lähettiin siinä sitte kotiamme neljän aikoihin ku nälätti ja nukutti. Söin kaikki murotki siinä ja aamulla tuo Mise valittaa siitä. Valvon siis koko yön. Forever.
Suurella sydämellä, Vilhonne. <3