~ Runona asia on helpompi esittää. Tässä on nyt monta kerrosta tätä pientä mieltäni: ~
ENSIMMÄINEN KOULUPÄIVÄ
"Ulkona sataa"
Mulkaisu, valmis ohjelma jatkuu
vailla keskeytystä, hiljaisuus.
Luokan takanurkassa vaihdetaan
puhdasta pyyhekumia,
kun toinen on aina hienompi.
"Onko vielä välitunti?"
Hiljaa. Kummallinen tunne ihoni
alla kutittaa, lähtemättä.
Omia ajatuksiani vaihdetaan,
muiden arvot tilalle.
Mihin minä ketään tarvitsen.
"Täytyy päästä vessaan."
Kopinaa. Vaihdetaan pulisevien
oppilaiden paikkoja, hiljaisuus.
Olen viisas ja kaunis ja osaan
ajaa autoa moottoritiellä.
Ylpeästi yksin, toiset hymyilevät.
"Kiitos"
Huojentunut hymy. Vetoketjun
äänet, pulpetin kolinaa.
Kohta olen yksin tarkistamassa
onko viestejä tullut,
mutta ei se vaihtamalla parane.
Niin yksin minä yhä astun sateeseen.