Mikä on loppuenlopuksi hullaantuneen ihastumisen ja rakkauden ero? Missä vaiheessa ihastumista voi nimittää rakkaudeksi? Hullaannus voi kestää vuodenkin, mutta missä menee raja? Eikö rakkaus ole sitä, että kestää niidenkin vaiheiden yli, jolloin huuma ei ole suurimmillaan? Eikö rakakus ole sitä, että haluaa pitää ihmisen vaikka se olis sillä hetkellä millanen tahansa? Eikö se ole sitä, että vaikka olisi millasta tietää, että kohta on taas ihanaa? Eikä rakkaus ole nimenomaan uskoa sen toisen rakkauteen, siihen että kun pitää siitä kiinni kaikki muuttu kauniiksi?
Tehtiin äidin kanssa tänään joulupipareita, niiden tuoksu oli ihana, mutta sekään ei saanut ajatuksiani pois rakkauden siivistä, niistä siivistä, joilla haluasin nyt istua ja lentää. Juosta kesäsateessa nauraen, istua poskiposkea vasten rannassa sylikkäin, antaa suudelmia otsalle, katsoa vain hiljaa hymyillen, tanssia katsoen toisiaan silmiin. Rakkaus on kaunis elokuva, kaunein, mitä ihminen voi koskaan tehdä. Yksi suudelma saa taivaisiin, toinen saa sinut pysähtymään hetkeen, johon osa sydämestäsi jää ainiaaksi<3 Joulupipareiden tuoksu on tuoksu, jonka muistaa juuri siksi, että sen saa tuntea vain kerran vuodessa, mutta sanotaan, että hänen tuoksua, jota rakastaa ei unohda koskaan<3 Syö siis yksi sydämen muotoinen pipari, rakkauden pipari<3