Rakkaus on suudelmia iholla, kipinöitä huulilla ja sanatonta kiihkoa. Se on kosketuksia alastomalla keholla, sillä rakastaessaan ihminen on paljas sekä ruumiltaan että sielultaan. Se riisuu meidät kaikki puhtaiksi, viattomiksi, niin hauraiksi. Sen hellät kädet koskettelevat ja nauravat ihollamme, mutta se voi myös viiltää arpia persikan pinnalle.
Me emme sitä ansaitse, emmekä neuvo. Se ei ole järjen, eikä sanojen peliä. Rakkaus on himoa, joka pursuaa huulilta. Halua koskettaa ja itkeä toisen käsivarsilla onnesta. Se saa meidän juoksemaan kesäsateessa ja tuomaan aamukahvin sänkyyn. Se on ainainen sanojen ja sielun leikkikenttä, niin arvaamaton, mutta silti se palkitsee sen, joka astuu mukaan.
Älä siis pelkää kun se kietoo kätensä ympärillesi ja tuudittaa kovaa. Sillä niin kauan kun me pelkäämme, menetämme elämästämme suurimman merkityksen, elämän hunajan. Yksi vaatimaton lause, käden kosketus tai suukko. Sitä on rakkaus, niin vaatimatonta ja niin puhdasta.