Vihdoinkin jokin avasi silmäni
tuo valo tyhjyydessä
jota olin etsinyt
tuo erillainen
josta tarina sydämmessäni kertoo
En välittänyt siitä kuinka paljon se sokaisi
En välittänyt siitä kuinka paljon se poltti
En välitä vieläkään
Innostuneena kai liikaa tuosta tunteideni sekamelskasta
koitin juosta sitä kohti aivan liian kovaa
Ymmärtämättä ettei se antaisi koskettaa
Sen tähden sydän verta vuotaen katson nyt
kuinka se hiljalleen katoaa
Ehkä en voi tehdä mitään
Ehkä pelkään repiä itseni auki uudelleen
Ehkä kaikki on vain harhaa
Haluaisin huuta
Haluaisin kertoa
Halauisin näyttää
Miksen pysty?
Silti tämä tuska on parasta
mitä olen saanut pitkään aikaan maistaa
----
Miksi mennettäisin yhden kauniin hetken, vaikka en koskaan saisikaan tuhansia. Polkuja on monia, mutta joskus pitää pysähtyä - Antaa ajatusten ja sydämmen lentää, jotta voi jonain päivänä löytää perille.
Usein kiinnitämme enemmän huomiota kaikkeen rumaan ja jätämme näkemättä hunajan, viinin ja salaisen puutarhan auringon laskuineen.
Miksi osaan kaivata niin paljon jotain sellaista, mitä en ole koskaan kokenut?
"Voin tehdä sinut onnelliseksi hän sanoi, aina kun katsot ympärillesi näät minut ja aina kun minä katson nään sinut."