IRC-Galleria

Miten väärin voi ihmisen sanat ja teot ymmärtääkään. -rakas Jonnani

Lähipäivinä olen tosiaan huomannut, että vaikka tekisin mitä tahansa tai sanoisin, minut ymmärretään jotenkin väärin. Kun joku tuntee jonkun tarpeeksi hyvin, hän ei voi nähdä sitä, että ihminen on kasvanut tai että toimii jossakin tilanteessa eri tavalla kuin ennen tai eri syistä. Tässähän käy taas rakas aineeni psykologia hyvin toteen: ihmisen on vaikea muuttaa tapojansa, koska ympäristö odottaa häneltä samanlaista käytöstä. Huvittavaa sinänsä äitinikin huomasi tuon saman ilmiön tavatessaan vanhoja koulukavereitaan. Ihmiset kasvaa,oppii ja muuttuu läpi koko elämänsä. Tosin tietyt asiat säilyy samana aina ja itse ainakin toivon, että ne parhaat.

Tänään olen hyvin väsynyt sekä fyysisesti että henkisesti. Olen väsynyt selittämään sitä, miksi toimin tietyllä tavalla eri tilantessa, väsynyt korjaamaan toisten käsitystä siitä millainen olen. Olen myös nukkunut aivan liian vähän, koska päässäni pyörii tämä ongelma. Miten olla vain Meri. Miten saada ihmiset tajuamaan, että se miten käyttäytyy jossain tilanteissa ei kuvasta välttämättä ihmisen persoonallisuutta. Jos nyt oletetaan esim. että kohta melkein kaski vuotta sitten en ollut mustasukkainen ihminen, minkä taas opin ajan myötä ollessani ensimmäisessä suhteessani. Niin tänä päivänä vaikka olen löytänyt paljon takaisin sitä Meriä, joka silloin olin, minulta oletetaan edelleen, että käyttäydyn niin kuin puoli vuotta sitten. Ei sillä, etteikö pieni mustasukkaisuus olisi rakkautta ja ihan hyväksikin, mutta jos kaikki toimintani lasketaan sen piikkiin tai sen piikkin, että kärsin menetyksestä tai pahasta olosta, niin täytyy sanoa, että aika kummallista. Ehkä minäkin saan jonain päivänä olla se hymyilevä iloinen tyttö, jonka käytöksestä ei tehdä enää oletuksia ja jonka tavat on unohdettu. Ei sillä ettenkö sitä nytkin olisi, mutta haluaisin olla sitä kaikille ihmiselle, jotka ovat olleet tärkeitä elämässäni. Siksi toivoisinkin saavani jonkinlaisen taikasauvan, jolla voisi aloittaa kaiken alusta, olla Meri eikä koskaan mitään muuta.
No elämälle ei ole ohjekirjaa ja on ihan hyväkin, että tulee vaikeita tilanteita ja murheita vastaan niin sitten osaa arvostaa niitä ihaniakin asioita ennemmän<3 ~kun makeaan tottuu, se ei maistu enää miltään~

Olin tänään kahvilla Jonnan kanssa<3 Oli kivaa:) Illalla katsoin televisiosta vanhan legendaarisen tappajahain aikani kuluksi:D kohta on joulu<3 oih odotan niin sitä, että saa tuntea taas itsensä pikkulapseksi lahjapakettejen ja lasten ohjemien parissa:) ja ihanaa lumiukkoa ei tietenkään saa telkusta jättää väliin:) Nyt sukellan peittoihin näkemään alitajuntani mysteerejä:)

Aika parantaa, aika tuo uuden tuoksun, aika saa unohtamaan ja vielä pidempi aika tuo ilmaan uutuuden tunteen vanhassakin<3 Jokaisesta elämän umpikujasta saatta joskus seurata jotain hyvää, mitä se sitten ikinä onkin sitä ei voi tietää:) *nauraa* tulipas taas epämerimäisen syvällistä tekstiä:D jokuhan voisi kuvitella, että olen tälläinen aina *hihi* :D OMG<3:D

Whii tänään oon vaan haaveillu koko päivän kiharoista, jotka keksin ottaa pari päivää sit. Nyt joulun jälkeen pitäs olla tarpeeks rahaa, niin sit pääsen olee kihara-tyttö:)
Hirmu väsyttävä ja tylsä sunnuntai. Tekisi vaan mieli käpertyä pieneksi karhuksi pesään uinumaan jouluun asti<3 No tylsyydestähän saan vain itseäni syyttää, kun en ole edes yökkäreistä päässyt eroon ja kello on kohta 8 illalla:):D
Eilen oltiin noirreliinin kanssa kattoo Harrry Potterii elokuvissa:)<3 Thihi ja siinä samalla sain sit uuden innostuksenkin: Narnian tarina pakko päästä kattoo<3:)
Nyt taidan alkaa säätää koneen kanssa ja sit vaikka piipahtaa suihkuun jos tästä ylös pääsis:)

Lennän, etsin sinua, etsin sinua kaikkien nähden. Lennän pörisen kuin pieni mehiläinen. Katson yhden kukan takaa ja toisenkin, mutta sinne et ole tehnyt pesääsi. Missä on pesäsi, oi pörriäinen? Vain vääriä kukkia, vääriä pörriäisiä, mutta missä sinä olet? Tule lentämään kanssani<3


~Ihminen ei voi kestää hyviä aikoja yhteen menoon tuhatta päivää, eikä kukka kestä kukassaan sataa päivää~

Mikä on loppuenlopuksi hullaantuneen ihastumisen ja rakkauden ero? Missä vaiheessa ihastumista voi nimittää rakkaudeksi? Hullaannus voi kestää vuodenkin, mutta missä menee raja? Eikö rakkaus ole sitä, että kestää niidenkin vaiheiden yli, jolloin huuma ei ole suurimmillaan? Eikö rakakus ole sitä, että haluaa pitää ihmisen vaikka se olis sillä hetkellä millanen tahansa? Eikö se ole sitä, että vaikka olisi millasta tietää, että kohta on taas ihanaa? Eikä rakkaus ole nimenomaan uskoa sen toisen rakkauteen, siihen että kun pitää siitä kiinni kaikki muuttu kauniiksi?

Tehtiin äidin kanssa tänään joulupipareita, niiden tuoksu oli ihana, mutta sekään ei saanut ajatuksiani pois rakkauden siivistä, niistä siivistä, joilla haluasin nyt istua ja lentää. Juosta kesäsateessa nauraen, istua poskiposkea vasten rannassa sylikkäin, antaa suudelmia otsalle, katsoa vain hiljaa hymyillen, tanssia katsoen toisiaan silmiin. Rakkaus on kaunis elokuva, kaunein, mitä ihminen voi koskaan tehdä. Yksi suudelma saa taivaisiin, toinen saa sinut pysähtymään hetkeen, johon osa sydämestäsi jää ainiaaksi<3 Joulupipareiden tuoksu on tuoksu, jonka muistaa juuri siksi, että sen saa tuntea vain kerran vuodessa, mutta sanotaan, että hänen tuoksua, jota rakastaa ei unohda koskaan<3 Syö siis yksi sydämen muotoinen pipari, rakkauden pipari<3