IRC-Galleria

oot mulle huumetta,
kuin henkilökohtainen heroiini.
en voi estää itseeni,
saat mut sekaisin susta.
toivon, ettei tää maailma
ois vaan ihan musta.
väriläikät paljetin,
paperille mä ne,
yksi kerrallaan asetin,
pohjoseen mä katsoin,
ja sut taas jälleen kerran,
mä näin.
silmiisi katsoin,
unohda en,
taas sain vapauden,
vain hetken,
pienen hetken olla
onnellinen

Uudestaan sen,
tahdon kokea,
meitä yhdisti,
rakkaus sokea.
kun sut taas nään,
käännän pään ja
toivon ettei ois paluuta
taas huomiseen,
en tiedä mitä teen,
jos sut menetän,
surulliseks mä tuun,
jos jätän tän kaiken taakseni.
itkin jo elokuvan verran,
taisi vaan tää osua kohdalleni
kerran (vain kerran)
jo taivaalla mä lintujen lentävän
nään (vain nään)
tahtoisin jo vapauteen.
ne harmauteen jo katoaa,
sekä vuoret jään,
kokea kaiken jo uudestaa.
pyydän jotain niin suurta,
et ainoastaa,
tartut musta kii,
äläkä ikinä päästä irti.
jos mä sulle oven avaan,
käy sisää,
jos nii huvittaa,
jatka muuten elämää,
pyyhi ne muistot,
musta jotka oli.
pian kai jo kellot soi,
hääkellot,
oot löytänyt vihdoin
toisen, sun elämääs
onnen toi.
en muistele sua pahalla.
tiedän et’ satutit mua
tahalla.
halusit kokeilla rajoi,
siin onnistuit liianki
hyvinki.
ny kerron viel sulle
yhden jutun,
ja haluun et tajuut
sen kans,
olit liian huono mulle.
liian huono.