Hihi, muistin vanhan runon jonka olen joskus kirjoittanut. Todella kökköä mutta hauskaa :D...
Rakkaani,
miten kauniin vartalon olet saanut.
Kapea uumasi ja runsaat muotosi saavat minut huokaisemaan kauneuttasi.
Olet nainen, niinkuin minäkin.
Tietysti olet. Muuten et vavahtaisi kosketustani niin herkästi.
Painaudun sinua vasten ja kosketan hellästi kaulaasi.
Päästät matalan voihkaisun.
Rajanamme on vain mielikuvitus.
Nyt olemme kahdestaan, sinä ja minä. Maailma katoaa ympäriltämme.
Kun saavutamme huipun suorastaan laulat.
Heitän pääni taaksepäin mielihyvästä.
Rauhoitun ja vedän itseäni hieman taaksepäin pitäen sinusta kuitenkin hellästi kiinni. En halua päästää vielä irti.
Miten täydellinen oletkaan,
Rakkaani.
Ja kyseessähän on siis miun ihan oma kontrabasso Visa(ette).. Tsihii.