Toinen toistaan huonompi ihminen, kaipaa rakkautta kuitenkin. Silloin särkynyt sielumme syntinen löytää toisestansa enkelin. Sä tulit suruinesi savuiseen kuppilaan, miltei kyyneleitä silmissäs näin. Jäimme yhdessä huoliamme hukuttamaan, joku katsoi meitä ylhäältä päin.
Ollaanko enkeleitä toisillemme, siipiesi suojaan saanko painaa pään. Jos oomme enkeleitä toisillemme, saamme rakkautemme kestämään. Ollaanko enkeletä toisillemme, kai sinut ikuisesti pitää saan? Jos oomme enkeleitä toisillemme, emme muuta enää kaipaisikaan.
Vaikka sinut syliini painaisin, voin olla kaukana jossakin. Mutta palaan varmasti rakkahin, vaivuin hetkeksi muistoihin. Minä kerran sinua, jos loukkasin, tyhmyyttäni sinut melkein menetin. Sitä anteeksi pyytää nyt tahtoisin, sulta rakkaani viimeinkin.
Ollaanko enkeleitä toisillemme, siipiesi suojaan saanko painaa pään. Jos oomme enkeleitä toisillemme, saamme rakkautemme kestämään. Ollaanko enkeletä toisillemme, kai sinut ikuisesti pitää saan? Jos oomme enkeleitä toisillemme, emme muuta enää kaipaisikaan.
Ps: omistettu rakkaalleni, Iinalle <3