IRC-Galleria

Kuulin hyvän ajatusmallin joka auttaa priorisoimaan.

Kuolema on aina n. 10 minuutin päässä, mutta hengittäminen nollaa laskurin.

Spotify soittelee omalaatuista suosittelulistaansa ja erikoinen kappale musiikkia tää Tim Heckerin In Death Valley. Koskahan mahtaa tulla keikalle Suomeen, tosin en kyllä varmaan jaksaisi mennä vaikka tuliskin. Livenä tää vois olla viimeinen hidas reippaan vodkalasillisen jälkeen.

Sitten Siwan ryöstöstä kertoo Nyrkkitappelu. Rokkenroll meininkiä ihan kun ennen vanhaan, aika piristävä mut reippautta vois olla enempi. Ei kuulosta siltä mistä puhe.

Kaverin tupareissa meininki on perinteinen: äijät istuu keittiössä juttelemassa äijäjuttuja ja muijat olohuoneessa juttelemassa muijajuttuja. Kaava rikkoutuu kun illan isäntä nostaa esiin spektaakkelin: Gambina-pullon! Rytmihäiriö here we come! Juoma on tunnettu parhaasta prosentti/hintasuhteestaan ja hetken aikaa sen tuotanto oli jopa lopetettu. Maku on tutun täyteläinen, makea ja ehkä yllättävänkin paljon viinaisen maun peittävä omalla suun raiskaavalla eeppisyydellään.



En tiedä missä olen, puhelimessa on 1% akkua jäljellä, mutta puitteet ovat komiat. Aurinkokin paistaa eli sinänsä lähtökohdat selviytymiselle ovat hyvät. Kännykän askelmittari kertoo että matkaa on taitettu kävellen jo lähes 10 kilometriä. Kartan mukaan kotikin on vain 3 kilometrin päässä. Spotify soimaan ja tossua toisen eteen kohti kotia. Todellakin, akku jaksaa pyörittää musiikkia koko tuon matkan.

Semmone löyty:


Itseasiassa löysin sen jo 25 vuotta sitten, mutta nyt tuli vastaan arkistojen kätköistä. Ensin se oli munan (ei se pippeli) muotoinen, mutta halkasin sen. Toivottavasti ei oo radioaktiivinen tai muuten...

Kuuntelin Grotesque Galleryn tulevaa Dieselgrad-albumia ja kolmannen kappaleen kohdalla vaivuin hypnoosiin. Tässä vois olla ainesta.

Katsoin kesän jämäpäivinä itseäni sivistääkseni Twin Peaksin alusta loppuun.

Tänään tiistai-iltana istuin Sörnäisten metroasemalla lievässä humalassa metroa odottaen, kun kyseisen sarjan hahmoa Donna Haywardia muistuttava henkilö tuli, koski jalkaani ja sanoi jotain kuin takaperin puhuen. Katsoin häntä silmiin enkä ymmärtänyt sanaakaan. Kysyin "what" ja hän hävisi saapuvaan metroon.

Yksinäisyydessään ja kuolemankaipuussaan tohtori rakensi itselleen lapsen, Pauno-sedän.

Osat kuljetettiin Kirkidian pääkaupunkiin Dieselgradiin eri puolilta maailmaa. Paunon tarkoitus oli saattaa Schicklgruber haudan lepoon. Ollessaan kyborgi, ei Kirkidian pöllö pysty lukemaan hänen ajatuksiaan. Paunolle rakennettiin kuitenkin uusimman teknologian mukainen tunneäly ja siitä tuli ensimmäinen sukupuolisesti jakautunut kyborgi, Kirkidian pelätty sarjaraiskaajarobotti. Ja Paunon syntymästä alkoi kilpajuoksu Tohtori Schicklgruberin tappamiseksi ja suojelemiseksi.

Rankka perjantai oli palaverintäyteinen. Viimeisenä agendalla oli tapaaminen Jusun kanssa. Hän oli pommittanut minua viestein pitkin viikkoa, jo edellisviikosta alkaen. Älä soita 1 - vastasin, koska elämäni pyöri filminauhana edessäni. Kolme edellistä iltaa oli rankkoja, tästä ei ole paluuta. Enhän ole amatööri.

Heitin takin niskaan ja sanoin pomolleni: menen kasvattamaan online myyntiä. Pomo kysyi, oletko menossa internetiin? Olenhan minä, tulet näkemään. Aurinkolasit silmillä kävelin kohti varjoista katua.

Tämä olisi ollut vuoden lämpimin päivä terassilla auringossa. Mutta ei, Jusu oli valinnut paikaksi pimeän loukon, jossa ilmastointi piti yllä tammikuista tunnelmaa. Astuin ovesta sisään, vastakkaisessa nurkassa minua tervehti iloisesti Jusu osoittaen valmiiksi tilaamaansa tuoppia. Keisari 2nd Avenue, virkistävän kylmänä. Odotuksien vastaisesti tapaaminen alkoi vaikuttamaan mielenkiintoiselta.

Kolmannen oluen jälkeen avasin läppärin, ja näytin Jusulle myyntilukuja. Taputtelimme toisiamme selkään. Jusu lähti takaisin tiskille. Mumisin toiveeni, Jusu toi yllätyksekseni tsekkiläistä Presidenttiä. Kahviako? Ehei, vaan olutta.

Viidennessä oluessa jompikumpi muistutti tärkeästä päämäärästämme, meidän tulisi valmistella käsikirjoitus. Kun käsikirjoitat, et aja. Jos ajat, et käsikirjoita.

Kaksi lisää. Sumeiden ajatusten keskellä, totetisemme olevamme valmiita, nyt se lähtee. Uusi tyhjä slide powerpointtiin; ideat. Siirryimme Saksaan. Jusu toi saksalaista vehnäolutta. Tässä vaiheessa lirjoitin muutaman rivin nasevia iskulauseita.

Olimme lähes valmiita, mutta siirryimme Route 66:lle. Amerikkalainen Pale Ale kotimaisesti tuotettuna istuu hyvin palaveriin. Agendaa edistävä. Luova tila oli saavutettu. Iskulauseiden slide oli täynnä, isolla fontilla. Tarvitsemme vain (selvän) kameramiehen. Samoin valomiehen ja ääninaisen. Dubbauksen suunnittelu tullaan suunnittelemaan vastaavissa oloissa.

Jusu lähti käymään yhdessä paikassa. Pakkasin jo tavaroitani, on aika poistua. Intia tuli yllättäen. Jusu palasi pöytään kahden intialaisen kanssa. Indian Pale Ale oli kuulemma pehmeämpää kuin Keisarin kuusikymmentäkuusi. Ilmaisun vapauden puolesta on hyvä että voin myös mumista tunteeni. Yrittäessäni ymmärtää Jusun monitulkintaista sanomaa filosofisista merkityksistä mietin, onko tämä sittenkin viikon paras perjantai?

Samaan aikaan väkivaltaisuus kasvoi Israelissa. Israelin väki pyrki tuhoamaan libanonilaiset. He jakoivat kampoja, jotka ampuivat laseria pään läpi. Laser sulatti peniksen joka lävisti koko kehon, meni sydämeen ja tappoi miehen.


Rakastettu tohtori Schicklgruber kuuli mitä oli tapahtunut, ja vaati saada robottikamman (laserohjattu kirurginen kyborgikampa) tekniset tiedot. Niitä ei hänelle luovutettu joten jäi vain rikoksen tie.

Schicklgruber anasti robottikamman piirustukset ja rakensi itse mallin RX-10. Kammalla oli siivet ja se pystyi lentämään kuin lintu.

Tohtori ymmärsi kykenevänsä kostamaan kaikille, jotka olivat häntä vastaan rikkoneet. Neroudellaan hän voisi jopa vallata Kirkidian tai koko maailman! Naapurimaat nauroivat ajatukselle ja nimittivät robottikamman Kirkidian pöllöksi.

Se alkoi alle 24h sisällä ja suunta on syvemmälle alas. Aaveet, ne todellakin tulee.