IRC-Galleria

Kuulkaa muinaisen merimiehen tarinaa
Hän noitui yhden häävieraan,
Kuunnelkaa meren painajaista
Musiikki soi, morsian pysähtyi
Kuullakseen merimiehen tarinan

Etelään kohti lumen ja jään
Tuntematonta maata
Laivaa seurasi albatrossi,
Jumalan nimissä onnea tuomassa
Laiva purjehti läpi sumun ja jään
Pohjoiseen lintu perässään

Merimies tappoi onnea tuovan linnun
Oli miehistö kauhuissaan
Sumun hälvetessä se hyväksyi teon
Ja tuli osasyylliseksi rikokseen
Laiva purjehti pohjoiseen
Kunnes kaikkialla oli tyyntä

Albatrossi aloitti kostonsa
Tuli miehistölle kaamea jano
Miehistö syytti merimiestä huonosta onnestaan
Kuollut lintu hänen kaulansa ympärille pistettiin
Kirous jatkoi kulkuaan merellä
Kirous vaivaa yhä heitä ja minua

Päiviin ei tapahtunut mitään
Olimme kuin piirretty vene
Piirretyllä valtamerellä
Kaikkialla vain vettä ja lankut kutistuivat
Kaikkialla vain vettä muttei tilkkaakaan juotavaksi

Tuolta tulee laiva, huusi merimies
Vaan miten se voi purjehtia ilman tuulta ja vuorovettä?
Se tuli lähemmäksi
Se lähestyi, se tuli auringosta
Siinä ei ollut miehistöä
Ei elämää.. vaan olihan siellä kaksi

Kuolema ja elävä kuolema heittivät miehistöstä arpaa
Jäi merimies pysyvästi elävälle kuolemalle
Sitten 200 hengen miehistö kuoli yksi kerrallaan
Elävä kuolema antoi valittunsa jäädä henkiin

Yksi kerrallaan kuunvalossa ehtimättä korahtaa tai huokaista
Jokaisen kasvot vääristyivät ja katse kirosi minut
Neljä kertaa viisikymmentä elävää ääntäkään päästämättä -
Tömähtivät yksi kerrallaan elottomina kannelle

Kirous jäi heidän elottomiin silmiinsä
Merimies toivoi kuolevansa
Hän ja meren elävät jäivät kuitenkin henkiin
Kuun valossa hän rukoili niiden kauneutta, ei tuhoa
Hän siunasi ne, toiset luojanluomat
Lumous alkoi haihtua, albatrossi putosi niskasta
Se putosi pohjaan kuin kivi
Sitten alkoi sataa

Kuolleet merimiehet vaikeroivat
Ja alkoivat herätä henkiin
Henget nostivat ruumiit,
edelleen puhumattomat
Kostoa vaadittiin yhä
ja painajainen jatkui taas

Kirous poistui vihdoin,
näki merimies kotinsa
Henget jättivät ruumiit, saivat valon
Ja merimies jäi yksin

Sitten vene tuli häntä kohti
Hän ei voinut uskoa sitä todeksi
Oli veneessä luotsi, hänen poikansa ja erakko
Jäi hänelle elinikäinen katumustyö
Laiva upposi pohjaan kuin kivi
Erakko vapautti merimiehen synneistään

Merimiehen piti kertoa tarinaansa
Minne hän menikin
Hän levitti Jumalan sanaa
oman esimerkkinsä kautta
Ihmisen tulee rakastaa kaikkea Luojan luomaa
Häävieras oli nyt surullisempi ja viisaampi
Eikä tarinamme lopu koskaan