On se kyllä jännä tämä elämä=)
Elämä soljuu eteenpäin ja kaikkea tapahtuu...
Loppujenlopuksi ihminen voi kuitenkin olla niin paikallaan kun olla ja voi.
Tälläkin hiton läntillä on viitisenmiljoonaa ihmistä, mutta silti niin paljon yksinäisiä ihmisiä.
Toisilla se johtuu siitä että on kasvanut jossain missä vaan ei ole ihmisiä tai kumppania mistä pitäisi.
Toiset valitsevat yksin olemisen enemmän tai vähemmän tiedostaen asian.
Paikallaan oleminen ja samojen asioiden toisto yleensä tympii ainakin joissain vaiheessa,
eli kai sitä lähellä olevaa ihmistäkin joskus ei jaksa jos on pyytänyt tätä tekemään tai olla
tekemättä jotain ja silti ei tapahdu mitään. Mutta silti muksua pukkaa, autoa pitää vaihtaa
yms asiota tapahtuu ja niistä ollaan onnellisia ainakin pääosin tai sitten ei=)
Mutta mikä huolestuttavinta on huomata että maailma alkaa olla aikamoinen temmellyskenttä.
Jo muksuista lähtien löytyy pahansisuisia riiviöitä joita ei mikään kiinnosta.
Alle 15v pojat tappelevat tyttöjen taklia aika kohtalokkain seurauksin.
Ja nykyajan nirppanokkaiselle tytölle ei kelpaa minkäänlainen "perus" mies kun cosmo on
keronu miehistä kaiken... Surullista mutta totta nämä ääritapaukset eivät edes tajua että
peiliin voisi katsoa ja vähän miettiä. Tosin vaikeaahan se on jos mietitään siltä kannalta
että miksi pahamaineinen roisto ampuu poliiseja ja kylvää kauhua? Hän vain puoluistaa
omaa henkeään jonka varmasti jokainen meistä tekisi vastaavassa tilanteessa.
Mutta yksi asia on varmaan maanpäältä kadonnut.
Toisista oikeasti välittäminen...
Viimeaikoina on vaan tullut fiilis että ketään ei kiinnosta tai edes haluaisi kiinnostua
jos tuttavalla, ohikulkialla tai vaikka parhaalla ystävällä on hätä.
Vai onko nykyaika sellaista että ei ole enään aikaa välittää?
On työtä, perhettä, harrastuksia, ties mitä kotkotuksia.
Ei pysähdytä miettimään että mitä ehkä työkaveria vaivaa kun ei ole edes huomenta sanonut.
tai miten voisin auttaa naapurin Liisaa kun sille noita mukuloita on jo neljä siunaantunu mutta ei yhtään
kunnollista miestä...
Puhumattakaan sitten ihan läheisimmistä joista pitäsi minun käsityksen mukaan pitää huolta
kuin rakkaastaan.
Jos toisista välittämistä miettii niin sehän on niinkin vaikeaa kuin että asettuu toisen asemaan.
miettii vähähän että missä voisi auttaa. Ei paha ja helppo juttu, mut ääh onhan noi formulat tai tunteita ja
tuoksua tärkeämpää. Vai onko? Jos pienellä välittämisellä olisi voitu estää vaikka viisi otsikoihin päätynyttä
kauhun tarinaa niin mitä se olisi kenellekkään maksanut? Ei mitään. Mutta nyt kun on kriisitukea
korjaustöitä, hautajaisia ja ääretönmäärä surua niin mikä sen hinta on? Sitä ei voi ainakaan rahalla mitata.
Tai voi kun kattelee valtion velkaa=)
Ainiin sitten vielä on tämä lama niin ihmisiä ahdistaa vielä enemmän...
On totta että taloudellinen tilanne ihmisillä vaikuttaa todella paljon, ehkä liiankin paljon.
Koska jos ei olekkaan alla bemaria ja päällä armanin vaatteita niin kyllä silti hengissä tässä maassa pysyy.
Sellainen tämä järjestelmä on ainakin vielä. Mutta sen haluaisin nähdä kun joku työtön joka on asemaansa
tyytymätön menee selittää kaverille tyytymättömyyttää jolla ei ole ruokaa tai edes vettä riittävästi elämiseen.
Ei tarvitse hirveän kauaksi mennä kun voi näitä asioita nähdä.
Näin lopuksi voisi jokainen tämän tänneasti lukeneena mitettiä mitä esimerkiksi on saanut ystävältä, tutulta tai rakkaalta viimeisen kahdenpäivä tai viikon aikan. Ja keksiä jonkin hyvän teon takaisin niin saataisiin kierre
loppumaan ja jopa kääntymään niin että on kiva tehdä joitain asioita joista voi seurata jotain mukavaa=)