IRC-Galleria

Mitä meillä olisi, jos emme kokisi pahuutta?
osaisimmeko silloin iloita pienistä asioista.
Tuntisimmeko me yhtään mitään,
jollei elämä potkaise meitä toisinaan päähän?
Osaisitko elää täydellisyydessä,
vailla huolia yhtään mistään?

Jos joka kerta voittaisit lotossa ja huomaat,
että voitto jakautui taas kaikkien lottoajien kesken...
Olisitko iloinen muiden puolesta?
Kun kaikki olisi niin hyvin, ettei sinua edes saisi harmittaa.
Voisitko tuntea iloa pienistä onnistumisista,
jollet epäonnistu koskaan?

Sinun ei tarvitsisi ponnistella saavuttaaksesi jotain,
kaikki olisi valmiina nenäsi edessä...
Rakkauskin olisi itsestään selvää,
sitä ei tarvitse edes etsiä eikä odottaa.
Ei pettymyksiä, ei kyyneleitä.
Mutta mitä olisi ilo ilman surua ja toisinpäin?
Jos toista ei ole, tunteeko silloin kumpaakaan?

Ketään ei koskaan kuolisi,
kellekkään ei iskisi sairauksia,
ei onnettomuuksia,
ei yhtään mitään.
Miltä kuulostaisi tasapaksu elämä,
jossa ei koskaan tapahtuisi mitään uutta?

Kaikki olisi yksinkertaisesti niin täydellistä,
ettei tarvitse kantaa huolta yhtään mistään?
Ehkä se kuulostaa ihanalta,
mutta ei se taida käytännössä toimia.
Silloin kun elämä tuntuu vaikealta,
pitää muistaa, että on olemassa myös toinen puoli.

Ja silloin kun on päässyt onnelliselle puolelle,
siitä pidetään kiinni.
Seuraava päivä on jokaiselle mysteeri,
mutta liian täydellinen se ei saa olla.
Tämä hetki, tässä ja nyt,
on se, josta on pidettävä kiinni, oli se sitten iloa tai surua.

Päästä minut lähellesi,
anna minulle kätesi.
Ota minun sydämeni,
korjaa kokoon sieluni.
Katso minua silmiin,
ja sano minulle kaiken olevan hyvin.

Anna minun koskettaa,
hyväillä ja rakastaa.
Ole minun elämäni,
ja pysy vierelläni.
Pidä minusta kiinni,
jos meinaan sotkeutua ongelmiini.

Juostaan halki elämän,
päivä päivältä enemmän.
Ei tarvitse luovuttaa,
kun on joku joka auttaa.
Yksin häviäisin kisan,
kanssasi minäkin ylittäisin maaliviivan.

Tee minusta kokonainen,
olemalla elämäni nainen.
En tarvitse muuta ollakseni onnellinen,
anna minunkin olla ihminen.

Olen nähnyt sen niin monta kertaa,
ettei sen pitäisi enää satuttaa.
Olet tarttunut siihen niin useasti,
joten pitäisi suhtautua tunteettomasti.

Avaat helvetin porttisi aina uudelleen,
etkä muista kenenkään sinua varoittaneen.
Et käsitä tekojesi vaikutusta ympärilläsi,
koska haluat vain juovuttaa oman kehosi.

Taas tyhjennät vallan sisääsi,
tartut sinun heikkouteesi.
Minä itken kun katson näkemääni,
tuota valtaa en ota elämääni.

Kun pääsi on täynnä sitä viisautta,
olet vailla muiden antamaa rakkautta.
Haluan nähdä sinut ilman sitä pahaa,
joka kauttasi ympärille kumpuaa.

Et pidä ongelmaasi ongelman arvossa,
vaikka sen kanssa kuljet varjossa.
Taistelet sen kanssa pisaraan viimeiseen,
ja sen jälkeen on aika viimeisen kyyneleen,

Taas tyhjennät vallan sisääsi,
tartut sinun heikkouteesi.
Minä itken kun katson näkemääni,
tuota valtaa en ota elämääni.

Huudan, kukaan ei kuule.
Itken, kukaan ei näe.
Palelen, kukaan ei lämmitä.
Suren, kukaan ei lohduta.
Unohdan, kukaan ei muistuta.
Tyrin, kukaan ei kannusta.
Ahdistun, kukaan ei vapauta.

Mietin, kukaan ei ajattele.
Isken, kukaan ei lämpeä.
Nukahdan, kukaan ei ole vieressä.
Uhraudun, kukaan ei kiitä.
Anteeksi.

Pettymyksiä aina toisensa perään,
murtuneita palasia jäljestäni kerään.
Matkan varrelle jäävät liikaa kärsineet,
kierrätän sen mitä muut ovat hyljänneet.
Itseäni en kai koskaan kasaan saa,
kun onnistun kaikki uudelleen hajoaa.

Ei mikään jää kiinni omasta tahdosta,
kai joskus tahdon liikaa kun ei onnista.
Lannistua saan mutten luovuttaa,
vaikka syötetty pahuus mielen juovuttaa.
En välttämättä koskaan ehjäksi tuu,
sen päättää elämä ei mikään muu.

Niin, tiedän sen, mä tiedän sen,
kyllä saan vielä mahdollisuuden.
Jos vain sen ansaitsen,
voit olla varma, että käytän sen.

Niin, tiedän sen, mä tiedän sen,
ei ole lähelläkään huominen,
mutta mä aion elää sen,
ei ole aika viimeisen henkäyksen.

Osa minusta aina osansa jälkeen,
putoaa tehden jäljen minuun jälleen.
Taas kerran huomaan, jotakin puuttuu,
en välitä koska vielä kaikki muuttuu.
Vaikka kulkisin päiviä jotakin vailla,
sen matkan taitan vieraillakin mailla.

Kuljen luottaen parantavaan aikaan,
saatan sokeasti luottaa rakkauden taikaan.
Terävät kivet raapii rikki jalkapohjat,
en tunne kipua koska otin itse ohjat.
Huudan ääni itkusta väristen,
murra minut, minä kyllä kestän sen.

Luotan siihen, että perille pääsen,
en pelästy sitä mitä peilistä näen.
Haluan oppia elämään itseni kanssa,
en pelkojeni, enkä niiden vallassa.
Elämän kovuus tekee ihmisestä kovan,
kuoreni kestää jos niin haluan.

Niin, tiedän sen, mä tiedän sen,
häviö ei koskaan ole ikuinen,
mutta kyllä kestän sen,
jos se tulee, niin luovuta en

Niin, tiedän sen, mä tiedän sen,
joku antaa elämälle tarkoituksen,
silloin irti päästä en,
pidän kiinni, lupaan sen.

http://www.mikseri.net/artists/walp.110718.php

Ladatkaa suomen paskinta hiphoppii. Kalamies on biisin nimi, nyt sopii yrittää kun haukibiisi on niin ihku! Jos sitä suosioo sais :D

Nuku rauhassa Nipa rakas. Parempaa koiraa saa hakea. Vaikeeta uskoo ettet enää juokse häntä heiluen vastaan. Mut nyt pääset juoksee vehreemmillä nurmilla.

http://www.mikseri.net/artists/?id=110718 Pieni Kulkija lataukseen, siinä on vähän vakavampaa jotka olette kyllästyneet kuivaan huumoriin :D

Ja Walp teki kesäbiisin! Kappaleen nimi Kesämopoauto, ladatkaa ja ihastukaa, kiitän ja kuittaan!

http://www.mikseri.net/artists/walp.110718.php

Noniin, jos joku haluaa, niin vois lähtee mun kanssa johonki päin eurooppaa heti kun mun armeija on käyty!

Äkkilähdöllä, kohteen voi päättää myöhemmiinkin!