IRC-Galleria

Vihdoinki musta tuntuu ett oon alkanu ymmärtää itteeni edes jollakin tasolla... Ollu jotenki hukassa jo muutaman vuoden ajatustensa ja sitä kautta myös tekojensa kans. Ei o jotenki osannu rauhottua, kelata ja ottaa sitä omaa aikaa ymmärtääkseen kaiken laista tärkeää. Kuten ett mitä aidosti arvostaa ja haluaa. En varmaan vieläkään se tasapainoisin tapaus ole mutt ainakin muutama asia mulle valjennu ja niistä peraatteista aion nyt pitää kiinni. Pakkohan tän sekoilun joskus olikin loppua... Stressi olis varmaan tappanu jo melko pian. Nyt tuntuu ett asiat vihdoin järjestykses ja tähän sit hyvä lisäillä hiljalleen haasteita ilman ett kaikki hajoo omaan mahdottomuuteensa.
Ehkäpä vielä mullakin mahdollisuus se arki saada pelittämään ja löytää se elämän prinssi nyt kun siihen valmiudet. Eihän tässä taannoin ollut millekään mahdollisuuksia. Mitä tästä siis opimme... oma pää kuntoon ennen ku sekoittaa tilanteeseen muuta...