miten outoa onkaan..kun tuntuu, että suihkussakaan ei vesi kosketa samalla lailla.. eikä saunassa ole ythä kuuma kuin ennen..hiukset vain lätistyvät..
kuinka voisinkaan auttaa serkkuani..kun toinen ei suruaan pysty purkaa..ei puhu,ei syö, ei kuule.. en tiedä mitä tehdä.. kuinka voimaton onkaan joskus olo..vaikka mitä tekis..ei saa toiseen kontaktia.. siis.. aivan kuin hänkään ei olisi enää olemassa...vaikka on...hänet kyllä näkee..tai jonkun näkee..mutta en tiedä kenet..
onneksi tuija jaksannu..ainakin vielä..kumpa voisin pysyä hänen tukenaan..ja kylhän mie voinkin..ja parhaani yritän..<3 ei voi muuta kuin toivoa..