Jumala oli rehkinyt kuusi päivää luodessaan maailmaa. saatuaan urakkansa viimein päätökseen hän meni tapaamaan Mikael arkkienkeliä ja paloi halusta saada esitellä tälle saavutuksiaan.
- Katso tuonne alas Mikael, Jumala sanoi innoissaan. Katso mitä minä olen tehnyt.
-Mikäs kumma tuo on, arkkienkeli ihmetteli.
-Se on planeetta, minä herätin se eloon. Aion kutsua sitä maapalloksi, ja se on täydellinen esimerkki tasapainosta.
-Niinkö, Mikael sanoi ja alkoi kiinnostua. Tasapainosta? Selitä tarkemmin.
Jumala alkoi esitellä maapallon eri kolkkia. - Katsos, tuossa on Afrikka. Se on puoliksi mahtavan yltäkylläinen ja rehevä, kun taas osa siitä on erämaata jossa ei kasva mikään.
Tämä tässä on Lähi-itä. Se on kuivaa ja karua seutua, mutta siellä on arvokkaita luonnonvaroja, kuten öljyä. Tämä taas on Iso-Britannia. Siellä on vehreää ja hedelmällistä mutta sataa aina.
Näin Jumala jatkoi esittelyään ja kävi läpi kaikki maapallon kolkat. Mikael, hyvin vaikuttuneena Jumalan työstä, huomasi maapallolla mielenkiintoisen näköisen kolkan.
-Mikä tuo tuolla on? hän kysyi.
- Ah, olinkin juuri tulossa siihen.
Se on Suomi, niittyjä ja järviä, jylhiä tuntureita ja kauniita rantoja. Siellä on upea ja vaihteleva sää, kaikkea mitä vaan voi toivoa. Ihmiset siellä ovat älykkäitä, ahkeria ja rohkeita ja se on oikea rauhan tyyssija. Siellä ei ole luonnonmullistuksia eikä vaarallisia eläimiä ja kaikilla on hyvä olla.
Mikael huokaisi ihastuksesta, mutta ei voinut olla kysymättä:
-Mutta Herra, entä tasapaino? Sinähän sanoi että koko maapallo olisi tasapainossa.
-Niin se tulee olemaankin, Jumala vastasi hymyille. Odotapa kun näet ne idiootit jotka laitoin heidän naapureikseen Ruotsiin ja Venäjälle