Ja niin, sit ihan vaan sellanen ilmotusluontonen asia, että musta tulee isona Rambo. Vanha kunnon John J. on jo useamman vuoden ollut mun suuria esikuvia, ja perjantaina ukon nimikkoleffan (se eka filmi on vieläkin First Blood - Taistelija, eikä mikään ...tun Rambo, Rambo on vasta tää nelonen, nii, vänkvänk) ensi-illassa oli niin suuri ja täydellinen total awesomeness-fiilis, ettei mitään jakoa. Mäkin hakeudun kaikkiin mahdollisiin special elite super force-koulutuksiin ja opettelen "selviytymään, elämään luonnossa ja syömään asioita jotka saavat taviksen oksentamaan". Mäkin haluan yhtä määrätietoisesti ja epärömättä tehdä mitä on tehtävä. "And if winning means he has to die - he'll die. No fear, no regrets." Koska on parempi kuolla jonkun puolesta kuin elää turhaan. Ja lisäksi mä haluan olla makee ja cool ja sanoa Helvettiä kodiksi, niinku Rambo. M-1965 Field Jacket mulla jo on, ja särähtävän epäsotilaallinen takatukka, mutta mä haluan myös ne äärettömät aseenkäsittelytaidot ja ennen kaikkea ne erämiesskillit. Niin. Sit mä asun siellä metsässä ja metsästän ruokaa itelleni ja välillä joudun pelastamaan kavereita terroristien vankileireiltä ja sit välillä liikkuvat taakse ja konekivääritulta, däng däng däng däng...
Ei mutta, ihan tosissaan. Stallone teki sen kyllä taas. Se on ihan silkka oikeusmurha, ettei Rambo saanut kaikkia mahdollisia ja mahdottomia Oscar-palkintoja, onhan tuo uusin aivan kirkkahasti paras tuon sarjan jatko-osista, vaikka ei se toki Taistelijalle pärjää. Ja Rambon riivattu hahmokin taisi lopulta saada rauhan, mikä oli kiva juttu. Vaikka mieluummin mä olisinkin nähnyt valkokangashistorian suurimman soturin pidättelevän niitä pahispaskiaisia niin kauan, että ne lähetyssaarnaajaheput olis päässeet karkuun, ja sit ne mulkerot olis saaneet pyyhkästä yli Johnnysta, ja Valkyyriat olis voineet kantaa sen Valhallaan. Niin. Silleenhän se olis sen todellisen rauhan saanut, kunniakkaasti taistelukentällä. No fear, no regrets. Mutta meni se näinkin, Rambo vaan oli ylivoimanen. Käytännössä yksin sataa vastaan, mutta... no, se on Rambo.
Ja tämän jälkeen kaikkien on hyvä palata ajassa vuoteen 1982 ja katsella DVD:ltä se First Blood. Taistelija. Häkeltyä Slyn loistavasta, fyysisestä roolisuorituksesta, jolla mies piirtää Rambosta epäinhimmillisen, sodan runteleman ja traagisen hahmon, elämäntapasotilaan. Hiljentyä sen sydämiä särkevän "you just don't turn it off!"-loppumonologin aikana. Ja miettiä, että olisikohan sillä leffalla jotain muutakin sanottavaa, kuin että Rambo on päällikkö. Jonka se toki tuo ilmi. "I could've killed all of them. I could've killed you. In town you're the law, out here it's me. Don't push it. Don't push it, or I'll give you a war you won't believe."