IRC-Galleria

Kansallispuisto... Yyteri... hyvin menee kuitenkin

Onpa ollut viikko... positiivisessa mielessä siis. Tuntuu että olis ikuisuus siitä kun viimeks kävin Jklssä.

Viikon leiriltä kotiin, sosiaalisesta elämästä jumitukseen.

Mitä eilisestä voisi sanoa? Ei kai muuta kuin että seuraavaa reissua odotellessa...

Hyvää päivää. Äänekosken kirjastossa on sangen innostava tunnelma! kohta akustisia treenejä, elämä on ihmeellistä.

Kiitos kaikille käsittämättömän kummallisille ihmisille, jotka osallistuivat siihen.

Mutta...

Paluu arkeen on nyt vaikeampaa kuin pitkään aikaan. Jyväskylän kämppä on aika sotkuinen, tekemättömiä tehtäviä on enemmän kuin tehtyjä ja ruokatarvikkeistakin on jonkin sorttista puutetta kun kauppareissu jäi tekemättä. Taustalla PMMP laulaa, että lapsuuden lisäksi loppui myös nuoruus. Hyvin mieltäylentävää ja piristävää.

Vappu on sentään tuloillaan, mutta senkin suhteen suunnitelmat ovat hyvin epäselvät. Ehkäpä positiivisuus kuitenkin valtaa alaa yön edetessä.

Viikonloppuna sen tajusin. Olen basisti.

Kyllä se niin on, että savusumujen kauneuden tajuaa vasta Ääneniemen sillalla.

Eli täällä ollaan, aamuyön puolelle on käännytty ja kohta pitäisi alkaa nukkumaan, mutta toiveikkaana siitä, että joku joskus vilkaisee tänne, raapustan väsynein silmin mietteitä ja tunnelmia reissulta. Sekä ihan tylsää selostamista siitä, mitä täällä tapahtuu ja on tapahtunut.

Kuumetauti meinasi jo murskata suunnitelmat Riikaan lähtemisestä, mutta koska lennot ja hotellit oli löyty lukkoon jo aikoja sitten, ei säästäväinen mieleni sallinut tilaisuuden heittämistä hukkaan. Siispä raahauduin mukaan kyytiin kohti Tamperetta, josta lähti torstai-iltana lento Latviaan. Sairastelun takia lentomatka oli ensimmäistä kertaa melkoista tuskaa, ja painevaihtelut aiheuttivat peräti kipua. Perillä hortoilimme aikamme ennenkuin ehdimme hotellille, joka oli lähestulkoon yhtä hieno kuin nettisivun kuvissa, mutta sijaitsi syrjässä keskellä slummimeininkiä. Sama trendi oli nähtävissä Slovakiassa. Uusi moderni hotelli pystyyn halvalle tontille, keskelle Neuvostoliiton 50-luvulta repäistyä köyhälistökortteli-maisemaa. Nettiin hotellista tyylikkäät kuvat, joissa ei näy ympäröivää rähjäisyyttä. Toimii. Ennen nukkumaanmenoa ehdin vielä testata netin toimivuuden kannettavalla, ja naureskella hotellin tv:n tarjonnalle huonekaverin kanssa. Erityisesti Shaolin Soccer-leffa sai hymyn huulille latvialaisen (?) räpin ohella.

Perjantaiaamuna jäin hotellille parantelemaan oloa ja nukkumaan, kun muut suuntasivat kaupungille. Kuumettakin riitti vielä, ja lentokoneessa lukkiutuneet korvat eivät olleet vieläkään toipuneet. Ilmeisesti ainakin osittain tämän takia järkyttävä päänsärky odotti heti herätessä. Flunssassa lentäminen näyttää siis todellakin olevan jokseenkin tuskaista puuhaa. Onneksi Herra Burana tarjosi apuaan, kuten niin monesti aiemminkin.

Myöhemmin illalla kävimme vanhassakaupungissa porukalla syömässä. Ruoka oli melko kallista annosten kokoon nähden, mutta paikka oli erinomaisen viihtyisä ja ehkäpä ensimmäisen kerran pääsin aterioimaan livepianistin säestyksellä. Matka jatkui - minnekäs muualle kuin - erääseen vanhankaupungin pubiin, jossa istuskelimme muutaman tovin. Osa jatkoi juhlimistunnelmissa muihin paikkoihin ja myöhemmille tunneille, osa (mukaanlukien minä puolikuntoisena) palasi hotellille. Hotellilla sitten istuttiin vielä iltaa jonkin aikaa pienemmällä porukalla.

Lauantai lähti omalta osaltani käyntiin paremmissa merkeissä, olin jo suhteellisen hyvässä vedossa kuumeen laskettua. Aamupalan jälkeen ajelimme raitiovaunulla keskustaan ja kiertelimme jonkin aikaa Origo-kauppakeskuksella. Tien toisella puolella olevassa hampurilaispaikassa syödyn kehnohkon aterian jälkeen lähdin porukasta erilleen, suuri pakkomielteeni oli nimittäin käydä naisellisen hektisellä shoppailukiertueella Latvian suurimmassa (tai 2. suurimmassa) ostoskeskuksessa Dominassa jonkin matkan päässä keskustasta. Loppujen lopuksi paikasta ei löytynyt mitään tajuntaa räjäyttävää, paitsi muutama b-luokan neverhöörd leffahelmi itäblokki-julkaisuna Prisman alekorista. Jos antaa nimien puhua puolestaan niin kannattaa mainita esim. pätkä nimeltä "Mexican Werewolf in Texas". Juuri niin, roskaleffoja. Riemukkaan huonoa shittiä. Ja hintaa alkaen 1,5e per dvd. Ruokapuolelta nappasin mm. Riga Kvass-siirappilimsaa, jotta voisin maistattaa tätä inhottavan makuista latviaerikoisuutta matkakumppaneilleni. Niin no, sovittelin tottakai myös vaatteita halpisliike New Yorkerissa (Miksi tätä ketjua ei ole Suomessa, Slovakiassa jo kyseiseen liikkeeseen ihastuin kun H&M:n hinnat yhdistyvät oikeasti tyylikkääseen ja hintavan näköiseen vaatesuunnitteluun.. ainoa huono puoli ehkä se että liian iso osa valikoimasta on bling bling-hiphoptyyliä), mutta tällä kertaa ei mitään tarttunut mukaan.

Paluumatkalla keskustaan mokailin sitten kunnolla. Suunnilleen heti kun olin astunut kaapelibussiin, englantia osaamaton vanhempi tarkastaja tuli valittamaan lipun puuttumisesta ja vaatimaan tarkastusmaksua. Olin luullut hänen olevan lippujen myyjä, mutta normaali lipunhinta käteen lyötynä ei sitten riittänytkään. Lisäksi piti allekirjoittaa jonkinlainen sakkokuitti. Sakko ei tosin kovin kummoinen paukku ollut, peräti 3 euroa! Melko tiukka maksettava verrattuna esim. Helsingin 80 euron tarkastusmaksuun. Vastoinkäymiset jatkuivat kun otin hotellille mennessä väärän raitiovaunun. Hyppäsin kylmästä ulkoilmasta sen kummemmin numeroita katselematta ensimmäiseen oikeaan suuntaan menevään vaunuun. Hieno idea sinänsä, koska pysäkki oli keskustorilla, josta menee eri linjoja pilvin pimein. Noh, päädyin sitten hotellin sijasta joen väärälle puolelle keilahallin eteen, ennen kuin tajusin virheeni. Bussilla takaisin keskustaan, jälleen keskustorille odottelemaan ja tulihan se oikeakin kyyti vihdoin. Hotellille saapuessa kello oli jo kahdeksan ja muut olivat lähteneet syömään. Palauduttuaan kukaan ei jaksanut enää lähteä kaupungille riekkumaan, vaan pienen huoneillanvieton jälkeen tunnelma väsähti nopeasti (ainahan on kuitenkin mese ja galleria johon kirjoittaa). Palailkaamme aiheeseen.

-VVVille, Latvia, Kiittää, kuittaa, loppu.

Itävallan reissulta on nyt palauduttu, ja arkeen sopeutuminen tuntuu jotenkin omituiselta. Viikko tuntui paljon pidemmältä ajalta, johtuen siitä että tuli tehtyä samalla reissulla niin paljon. Ensin Wieniin, junalla maan läpi Innsbruckiin ja sen läheiseen alppikylään Muttersiin, takaisin Wieniin, Slovakian puolelle Bratislavaan ja sieltä vielä Wieniin. Tämä oli elämys joka kannatti kokea. Ehkä kirjoitan vielä jossain vaiheessa pitempää matkakertomusta, nyt meinaa kuume syödä voimat.

p.s. vuoret on hienoja