Internets, what a pleasant excuse.
Ei kai tule kyseeseen kuluttaa energiaa yrittäessään kurottaa korkean portaan reunaan. Sitä ylätasannetta ei edes näe, onko lie tasanne ollenkaan vai onko vain seinä, joka leikkaa sormet poikki, jos ylettää sen yläreunaan roikkumaan.
Ei siis.
Miltä nämä käyrät vaikuttavat sitten, kova noususuhdanne, sitten jotain tasaista(ko?). Koverasti nousevia käyriä ei elämässä olekaan, paitsi laskimissa ja matemaattisissa sovelluksissa, sekä fysikaalisissa ilmiöissä, ei ihmissuhteissa. Se on sitä exponentiaalisuutta.
Eipä näistäkään ole ratkaisuiksi.
Vaeltajana pidän suhteellisen tasaisessa kulmassa etenevistä nousuista, joiden päältä voi ihailla näkymiä kauas. Sitten voi laskeutua taas seuraavaa nousua edeltävälle reitille. Ja sen nousun voi valita kaikesta näkyvästä..
Ja yön looginen lause: Jos vika on minussa ja minä maailmassa, vika on maailmassa.