Jotain tekisi mieli kirjoittaa, en tiedä mistä aloittaa.
Joskus tekisi mieli vaan lopettaa, se murehtiminen kokonaan.
Kai se täytyy vaan ymmärtää, että aika eteenpäin raksuttaa.
Menneisyys on jo takana ja uusi elämä sekunti sekunnilta edessä.
Hetken hetkestä nautin. Pysyn siinä, niin kaikki on hyvin.
Kun ymmärtää hetken kauneuden, niin kohtaa oman itsensä.
Positiivisuus on lopulta oma valinta, jonka voi tehdä joka hetki.
Kun siis huomaat masentuvasi, kysy "miksi valitsin tämän tunteen positiivisuuden sijasta"... Lopulta kuitenkin masentuneisuudesta tai negatiivisuudesta ei hyödy mitään, vaikka niin luulee... Joten ainoa loogisesti paras valinta on nauttiminen siitä missä on, oli asiat miten tahansa...
Olosuhteilla ei ole väliä, sillä miten näen olosuhteet on ja se riippuu taas omasta valinnasta.
Jos vaikka koira virtsaa kengillesi, niin tiedosta, että se on positiivista. Se on mahdollisuus oppia kenkien pesemistä tai vaikkapa hyvä syy hankkia uudet kengät. Kiitä siis koiraa joka tekee niin, sillä ilman häntä et olisi saanut näitä kokemuksia ja olisi uudet kengätkin jääneet saamatta...
- Oudosti alkoi tämä runolla, sitten jatkui filosofialla... Tähän on hyvä lopettaa...