IRC-Galleria

Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja
sanoi, että joka kerran kun hän menetti malttinsa hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.
Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä yhä pieneni. Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoanauloja aitaan. Vihdoin koitti päivä, jolloin hänei kertaakaan menettänyt malttiaan. Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdott että poika vetäisi aidasta pois yhden naulan jokaisena sellaisena päivänä, jolloin hän ei kiivastunut. Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa isälleen, että hän oli poistanut kaikki naulat. Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo.

Isä sanoi: "Olet tehnyt hienoa työtä, poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen. Vihapäissäsi sanomat sanat jättävät juuri tämänlaisia arpia. Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos. On ihan samantekevää, kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi - haava on yhä olemassa."

Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin. Ystävät ovat tosiharvinaisia jalokiviä. He saavat sinut hymyilemään ja rohkaiset sinua onnistumaan.
He kuuntelevat meitä, he lausuvat meille kiitoksen sanat ja haluavat aina avata sydämensä meille.


Lisää tämä päiväkirjaasi 1 minuutin sisällä ja sinulla on paljon ystäviä elämässäsi, muuten joudut olemaan yksin koko elämäsi.